Voiko tyhjyydessä olla tyhmyyttä tai viisautta?

Kun olin nuori, voisi kai sanoa pojan kloppi, olin sykettä ja elämänvirtaa täynnä. Aurinko paistoi aina, kesä jatkui loputtomasti ja päivieni määrä oli rajaton. Silloin ajattelin mummuni ja pappani ikäisiä ihmisiä, että sen ikäisenä ei ole enää mitään tekemistä eikä elämässä juuri kiinnostuksen kohteitakaan. En halunnut tulla vanhaksi, mutta toisin on käynyt. Ja mitä kauemmin elän, sitä vanhemmaksi tulen.

Muutaman päivän kuluttua lähtee liikkelle ensimmäisen vuosisatani viimeinen neljännes. Edelleen olen virtaa ja elämänhalua täynnä. Mutta nuoruudessani tiesin kaiken, eivätkä nykyisen ikäiseni tienneet mitään. Voi siinä kyllä olla perääkin. Tai kun lapsuuden loputtomasta päivien määrästä on tullut rajallista, olen tullut myös tyhmentymisen tiellä vauhtisokeaksi. Sillä silloin tällöin tuntuu, että mitä kauemmin elän, sitä vähemmän tiedän. 

Näin ajattelen varsinkin, kun joskus kuuntelen Arkadianmäelle istuttamiemme 200 kansanedustajan täysistunnon kyselytuntia. Vaikka heidän toinen toisilleen esittämät kysymykset ovat lähes kaikesta taivaan ja maan väliltä, koskaan en ole kuullut salissa sanottavan: "Minä en tiedä". Kun en kaikkitietävyyteen usko, olen päätynyt päätelmään, että kansanvaaleilla valitun asioidemme hoitajan tärkein ominaisuus ei ole tietämys, vaan selittely- ja puhelahjat.

Vähän samaan tapaan kuin saleissa ja kaduilla kulkevat saarnamiehet, jotka mustakantinen kirja kainalossa, kurttuohjaisina jakavat menolippuja Taivaaseen sekä Tuonelaan. Matkalippujen jakajissa on naisia vähemmän, sillä monella hengenmiehellä on heimossaan edelleen kurssissa, että nainen vaietkoon seurakunnassa. Poikkeus on Arkadianmäelläkin istuva Päivi Räsänen, joka vankasti uskoo, että minne hän on menossa iäisyyttään viettämään, siinä joukossa ei homostella eikä lesboilla.

Uskovaisen joukossa on eduskunnan tapaan sanattomaksi jäämättömiä taivaspaikkojen jakajia, joilla ei raamatussa ole paikkaa, johon heillä ei olisi mieleistä mielestään Jumalan antamaa selitystä. Vastaus on myös eläinten homoseksuaaliselle tai homomaiselle käyttäytymisille. Niitä on dokumentoitu yli 1 500 eläinlajilla. Noin 500 lajilla on havaittu laajempia ja toistuvia ilmiöitä. Tämä kattaa hyvin monipuolisesti nisäkkäitä, lintuja, matelijoita, hyönteisiä ja jopa kaloja.  

Tutkimukset osoittavat, että homoseksuaalinen käyttäytyminen ei ole harvinainen poikkeus, vaan osa monien lajien sosiaalista ja lisääntymiskäyttäytymistä. Esimerkiksi delfiinit, bonobot, pingviinit, leijonat ja monet lintulajit ovat tunnettuja dokumentoiduista homoseksuaalisista suhteista. Niihin kuuluu parittelua, parinmuodostusta, hoivaamista ja sosiaalista sidettä saman sukupuolen yksilöiden välillä. Mainitsemieni ahtaan sorttisten hengenhenkilöiden selitys mainituille tavoille on, että ne johtuvat yksiselitteisesti Aatamin ja Eevan syntiinlankeemuksesta.