Vähävaraisten ja persaukisten kyykytystä

Iltalehti uutisoi eilen alla olevan kuvankaappauksen otsikolla minkälaiset ihmiset kelpaavat jatkossa Suomeen. Koko jutun voi lukea tämän linkin takaa. Sanonnalla, että perse on auki, viitataan mahdollisesti siihen, että henkilö kulkee housuissa, jotka ovat kyseisestä kohdasta puhjenneet. Eikä hänellä ole ollut varaa ostaa uusia. Ja vaikka olisikin, taskuissa ei juuri riihikuivaa rahaa ole.

Tottakai moniin valtiomme tekemiin päätöksiin tarvitaan vähintään koko hallitus, mutta kyllä tässä asiassa sylttytehdas majailee persujen tontilla. Yhä ahtaammalta näyttää elo myös työttömällä persvakomiehellä. 

Itse vielä pelastun viime kädessä nälkään tappavalta silmukalta, sillä elämäni leppoistamisjakson pääsponsorina toimii työeläkeyhtiö Ilmarinen, joka kustantaa elämiseni. Luulen kyllä saaneeni eläkettä niin kauan, että olen käyttänyt palkastani ilman korkoa väkisin otetut eläkemaksut. Joten minäkin lienen jo muiden rahoilla elävä, lähes persaukinen siipiveikko.

Mutta miten otsikon tämänkertainen köyhän kuritus voisi sitten minua koskea, kun olen Suomen kansalainen? No, esimerkiksi siten, että kun Morakot tulee kesäisin Suomeen luokseni ja mustikkametsään kolmeksi kuukaudeksi, tarvitsee hän viisumin saadakseen kutsukirjeen Suomen suurlähetystölle. Jossa sitoudun elättämään ja asuttamaan kihlattuni, vaikka häneltäkin vaaditaan varoja omalla pankkitilillä.

Mutta miten kävisi tulemisen ja kutsukirjeeni, jos olisinkin minimikansaneläkkeellä kituuttava, hyödytön tyhjänpantti, jonka soppalautasta Kelä täydentää viimesijaisella perustoimeentulotuella? Ajattelisiko silloin jakkuhameinen tai prässihousuinen valtion virkahenkilö, että miten tuokin nuorikkonsa vanhoilla päivillä tai ylipäätään ketään elättäisi, kun ei kykene siihen itsekään ilman valtion armopaloja.

Täysin tarpeeton tosin minusta ei hevin tule, koska kylttymätön verokarhu kuorii hankkimiani eläkerahoja monella lailla ja useaan kertaan. Ja nyt vielä taipaleeni iltaauringossa viimeiseen hengenvetoon saakka korkeamalla veroprosentilla kuin aikoinaan suoraan palkasta. Mutta kyllä muiden säätämiä elämäntarkoituksia on yhä vähemmän, sillä ikäni vuoksi en kelpaa tiukankaan paikan tullen edes rintamalle tykinruuaksi.