Kummajaisena maassa maan tavalla

Phatthalung on Thaimaan mittakaavassa suhteellisen pieni kaupunki eteläosassa toimien saman nimisen provinssin pääkaupunkina. Viimeisimpien saatavilla olevien tietojen (vuoden 2005 arvio 😁) mukaan asukasluku on ollut noin 38 000 – 43 500 ihmistä. Se on kooltaan kuin kotikuntani Tuusula ja tyypillinen Thaimaan provinssin pääkaupunki ("Thesaban Mueang" -taso). Joka ei ole maan suurimpia metropoleja, vaan pikemminkin hallinnollinen ja paikallinen keskus. Vertailun vuoksi Thaimaan suurkaupunkialueilla, kuten Bangkokissa ja Chiang Maissa, on miljoonia asukkaita, kun taas Phatthalung on huomattavasti pienempi ja rauhallisempi.

Siellä olen viimeiset talveni viettänyt. Vaikken aikoinaan voinut kuvitella "etelän lomaa" muualla kuin meren läheisyydessä ja uima-altaallisessa majapaikassa. Nyt on meri kymmenien kilometrien päässä eikä altaitakaan ole. Kymmenen kilometrin päässä Lampamissa on tosin ehkä Thaimaan suurin järvi nimeltään Songkhla. Jossa kukaan ei ui syistä joita en tiedä. Tietysti hotelleissa on uima-altaita ja kai saunojakin, joissa käyn vain, jos joku farangi tulee niihin yöpymään ja kyläilemään luonamme. "Farang ystävä" on suomeksi "ulkomainen ystävä", jossa farang on thaimaalainen termi länsimaalaisille, etenkin eurooppalaisille tai länsimaisille ihmisille.

Yleiseen saunaan en ole täällä vielä mennyt kertaakaan, vaikka niitäkin on. Tosin niitä ei suomalainen löylyjen ystävä saunoiksi miellä. Vasta viime talvena löysin itselleni toistaiseksi ainokaisen luonnon uimapaikankin. Joesta, jonka veden laadun ainut mittari minulle on, kun "lapsetkin siinä uivat".

Ihmiset täällä ovat minulle läpeensä ystävällisiä, jossa on sylien täydeltä aitoa hymyjen maata ilman silmien kiiltoa länsivaluutasta tai vieraskoreudesta. Paikkani olen lunastanut oudosti pukeutuvana muukalaisena jakamalla lapsille muutaman tai kymmenen bahtin leluja ja mukanani kulkevalla kulkijakoirien lahjontapussin sisällöllä. Joka kelpaa oivallisesti myös naapureiden kanoille, kukoille ja kissoille.

Koen viettäväni täällä, kuten Matti Nykänen sanoi: "Elämä on ihmisen parasta aikaa". Olen kyläläisten keskellä hyväksyttynä ja kaukana kaikesta, varsinkin länsituristeille tarkoitetusta. Pidän maasta, ilmastosta, hintatasosta, maan tavoista ja ennen kaikkea ihmisten ystävällisyydestä, johon pyrin vastaamaan samalla mitalla.