Siellä olen viimeiset talveni viettänyt. Vaikken aikoinaan voinut kuvitella "etelän lomaa" muualla kuin meren läheisyydessä ja uima-altaallisessa majapaikassa. Nyt on meri kymmenien kilometrien päässä eikä altaitakaan ole. Kymmenen kilometrin päässä Lampamissa on tosin ehkä Thaimaan suurin järvi nimeltään Songkhla. Jossa kukaan ei ui syistä joita en tiedä. Tietysti joissakin hotelleissa on uima-altaat ja kai saunojakin, joissa käyn vain, jos joku farangi tulee yöpymään ja kyläilemään luonamme. "Farang ystävä" on suomeksi "ulkomainen ystävä", jossa farang on thaimaalainen termi länsimaalaisille, etenkin eurooppalaisille tai länsimaisille ihmisille.
Saunaankaan en ole täällä vielä mennyt kertaakaan, vaikka niitäkin on. Tosin ainakaan yleisiä sellaisia suomalainen saunomisen ystävä ei saunoiksi miellä. Vasta viime talvena löysin itselleni toistaiseksi ainokaisen luonnon uimapaikankin. Joesta, jonka veden laadun mittari minulle on, kun "lapsetkin siinä uivat".
Ihmiset täällä ovat minulle läpeensä ystävällisiä, jossa on sylien täydeltä aitoa hymyjen maata ilman silmien kiiltoa länsivaluutasta tai vieraskoreudesta. Paikkani olen lunastanut oudosti pukeutuvana muukalaisena jakamalla lapsille muutaman tai kymmenen bahtin leluja ja mukanani kulkevalla kulkijakoirien lahjontapussin sisällöllä. Joka kelpaa oivallisesti myös naapureiden kanoille, kukoille ja kissoille.
Koen viettäväni täällä, kuten Mattu Nykänen sanoi: "Elämä on ihmisen parasta aikaa". Olen kyläläisten keskellä kaukana kaikesta, varsinkin länsituristeille tarkoitetusta. Pidän maasta, ilmastosta, maan tavoista ja ennen kaikkea ihmisten ystävällisyydestä, johon pyrin vastaamaan samalla mitalla.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti