Kesäolympialaiset

Suomi saavutti Pariisin kesäolympialaisissa 1924 yhteensä 37 mitalia, joista 14 oli kultaa, 13 hopeaa ja 10 pronssia. Kisojen mitalitilastossa Suomi sijoittui toiseksi USA:n jälkeen, mikä on maan kaikkien aikojen paras suoritus. Mitaleista suurin osa tuli yleisurheilussa, kultaa kaikissa yli 800 metrin juoksuissa. Se on saavutus, jota tuskin yksikään maa koskaan rikkoo. 

Sata vuotta myöhemmin samassa kaupungissa avajaisia vietettiin illalla ja viime yönä kolmannen kerran. Monen tunnin television suora lähetys päättyi koskettavaan lauluun, jonka esitti vakavasti sairas Celine Dion. Minulta hän sai kotisohvaltani aplodien sijaan monta kyyneltä.

Suomen lähetyksen alussa muisteltiin myös legendaarista ja kuolemansairasta selostaja Tapio Suomista. Surullista, sillä omaiset kertoivat julkisuuteen pari päivää sitten hänen kuolleen tapaturmaisesti. Vastaavasti taivaan pikku linnut lauloivat Tapion kävelleen junan eteen. Mietin silloin ja vieläkin muuttaako tapa päättää päivänsä itsemurhan tapaturmaksi? Minulle Suominen oli aikansa vain selostaja selostajien joukussa, kunnes hän kertoi julkisesti kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja alkoholin käytöstä. Silloin miehestä tuli itselleni inhimillinen tekijä: 

"Olen yrittänyt kaikissa käänteissä muistuttaa, että mielen murhe on elämänmittainen kumppani, jota ei voi hoitaa pois. Mutta kokemus on osoittanut, että kun tekee voitavan elämäntapojen suhteen, sen kanssa pystyy aika hyvin tulemaan toimeen. Voin olla tässä asiassa väärässä ja varoittavia esimerkkejä on paljon, mutta otan saunaoluen silloin tällöin ja jos syön hyvin, niin saatan ottaa lasillisen viiniä. Sellainen suomeksi sanottuna dokaaminen on ollut jo pidemmän aikaa pois. Se on välttämätöntä, jotta sairaus pysyy aisoissa."

Saattaa olla juuri noin, tosin saattaa olla toisinkin. Aika moni alkoholin käyttäjä sanoo käyttävänsä päihteitä saadakseen potkua tasapaksuun elämäänsä. Mutta on myös heitä, jotka tarvitsevat elämänsä ylä- ja alamäkien tasoittajaksi Tapion lailla jotakin enemmän tai vähemmän keinotekoista, lääkkeitä, päihteitä tai vaikka himolenkkeilyä, kuka mitäkin.

Minusta ei ole juuri missään asiassa kenenkään neuvojaksi, vaikka vaivan ymmärtäisinkin. Miten saada elämä elämisen arvoiseksi tai edes sen verran tyydyttäväksi, että jaksaa tulla juttuun sen sekä itsensä kanssa? Uskon ja tiedänkin yhden onnellisen elämän ytimistä olevan oman ainutlaatuisuuden, mitättömyyden ja ainutkertaisuuden perin juurin hyväksyminen ilman muttumisen vimmaa tai toisten mieliksi.

Ehkä itselleni alkoholi oli pelastus, tarvittava työkalu ja kainalosauva, jonka avulla pystyin leikkaamaan elämäni niin pieniksi paloiksi, että 10-15 vuoden aikana viipale kerrallaan sen pureksin, sitten hyväksyin sekä viimein nielin kasvaen aikuiseksi kadottamatta poikaviikaria sydämestäni. 

Siihen ei tarvittu hyvää eikä huonoa itsetuntoa, vaan jotakin ehyttä, jonka avulla pärjää itsensä kanssa sellaisena kuin on. Siihen ei myöskään tarvita viittä henkilökohtaista kultamitalia yksistä kisoista eikä Paavo Nurmen itsentuntoa eikä palvontaa. Joka pitkän tauon ja vaitiolon jälkeen suostui viimein antamaan radiohaastattelun edellyttäen, että haastattelija on presidenti Urho Kekkonen.