Kahden tien kulkijat

Minulla ei ole harmainta aavistusta minkälainen tuonpuoleinen on, jos sellainen ylipäätään on. Oikeastaan vain yhdestä asiasta uskallan olla varma, joka sekin on uskon varassa, sillä "onks tietoo" ei itselläni ole. Eikä maailmassani sitä kyllä ole muillakaan edes sinapinsiemenen vertaa, jonka sanotaan siirtävän vaikka vuoria. Sillä kristinuskon puusepän poika vastasi apostoleille jotenkin näin, kun he pyysivät lisää uskoa: "Totisesti, jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle, siirry täältä tuonne ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta."

Kun aamulla päätin kirjoittaa tästä aiheesta, ajattelin jonkun tai monen blogini lukijoista klikkaavan minut sivuraiteelle päiväksi tai lopullisesti, sillä aihe ei voisi vähempää kiinnostaa. Mutta silti kirjoitan ainakin itselleni, koska minulle se on kirjainten avulla pohtimista. Joskus, joskin hyvin harvoin se tuottaa jotakin syvällistä, jonka painan sydämeeni matkaevääksi tai varotukseksi taipaleelle tuleviin karikoihin. 

Taivastieni suurin este tai haaste ovat kahden tien kulkijat, joita sanon feikki- tai valekristityiksi. He taivaltavat kaukana Luojansa edellä tai peräti omilla teillään näkemättä edes jalkojaan. He kulkevat toista tietä kuin puhuvat tai kun muiden silmä välttää. Minulle totuuden kertojaksi ei istu saarnamies eikä evankelista, jolle sopii avioero ja uusi puoliso, mutta toinen suupieli toivottaa yhtä aikaa samaa sukupuolta rakastavat kuumemmalle osastolle. Taattuna asiana ikuisiksi ajoiksi, jonne heidän mukaan minäkin olen menossa, "jos en tee parannusta".

Yhtä varmana kuin he ovat, että ennen ikuisuuden portien aukeamista, jyvät erotetaan akanoista, ajattelen, että tuskinpa vaan. Vaan, jos joskus sieluni on tunteineen siellä missä aikaa ei ole, olemme kaikki samassa paikassa. Eikä ihmisten välillä ole edes kenenkään tekemiä aitoja.

Haluan ja yritän uskoa, että yksikään luotu ei milloinkaan katoa, uskoo mihin tahansa tai vain itseensä, jos siihenkään. Hyvä paikka tämän pohtimiseen on vanhempieni, siskoni ja muiden rakkaiden haudat. Joista useimmat ovat ahdasmielisten, kahden tien kulkijoiden mielestä menneet sinne missä on ikuinen pimeys. Jos vastoin uskoani kuitenkin jossain on valintatilanne, haluan sinne missä ovat rakkaani.