Eilisen aamupäivän kuluessa tai oikeastaan hieman sen jälkeen saavutettiin Malesian pääkaupunki Kuala Lumpur, jossa taitaa olla esikaupunkeineen lähempänä kymmentä kuin viittä miljoonaa asukasta. Joka tapauksessa, ensimmäinen miljoonakaupunki tällä reissulla, luulen.
Ainakin kolme tai kuusi kertaa ajettiin harhaan, vaikka meitä ohjasi Googlen karttapalvelu navigointiominaisuuksineen. Pari ajon kannalta erikoisuuttakin havaitsin, johon en ole muualla törmännyt. Joidenkin kaupunkien valtaväylien laidoilla kulki aivan omat, kaksipyöräisille moottoriajoneuvoille tarkoitetut, kapeat kaistansa, joita on oikein mukava ajella, kun kohdalle sattuvat. Sitä en tullut katsoneeksi ovatko ne miten tai mitenkään merkitty karttoihin.
Samat kaistat sivuuttivat myös valtateiden autoille tarkoitetut maksupisteet. Siitä voi päätellä, että moottoripyörät eivät maksa minkään sorttisia teiden käyttömaksuja autojen tapaan.
Mutta viimein aamulla valmiiksi katseltu hotellikin löytyi, jonne ei voinut kirjautua sisään kuin vasta kello kolmen jälkeen iltapäivällä. Hinta pienestä huoneesta ja upeasta kaupunkinäkymästä taisi olla tähän asti halvin, 70, 75 tai 80 Malesian ringgettiä eli myrriä, joksi itse niitä kutsun. Euroissa se on 15 molemmin puolin. Sanoisin halvaksi yöpaikaksi suurkaupungin ytimessä.
Eilenkään en lähtenyt matkakuppaneiden kanssa kaupungille iltajuoksulle, vaan lorvin huoneessa ja naapurin pikaruokapaikassa nuudelisopalla. Ja tietysti ruokin totuttuun tapaan ainakin yhden hotellin kulmilla ruokaa vailla olleen kissan. Tällä kertaa nälkäisen suun omistaja oli kyllä niin hyvin syöneen näköinen, joten mainiosti oli puolensa kissamaailmassa pitänyt.
Hotelliin pääsyä odotellessa kuljeskeltiin lähikujilla ja kurkittiin basaareihin. Onkohan se oikea nimi niille? Ostin itselleni pellavaisen kylpytakin vaihtoehdoksi kokovartaloasun, joita minulla on useampikin. Kaftaani lienee ainakin yksi niiden oikeista nimistä. Hankin myös viirintapaisen, jossa on Malesian ja Palestiinan liput ja teksti FREE PALESTINE. Kauppias kehotti kietaisemaan sen pään ympäri, mutta ilman sitäkin siitä seurannee joillakin ajatus, että vihaan Israelia ja muuta painokelvotonta. Mutta enhän minä vihaa, vaan ajattelen, että molemmilla kansoilla on oikeus omaan kotimaahan. Morakotille ostin tuliaiseksi paikallisen rahamassin bahtikukkaroksi.
28 HOTELissa on tarkoitus viipyä toinenkin yö, joten tänään on ajamisen sijaan päivä aikaa johonkin muuhun. Ehkä piipahdamme jossakin ja siellä täällä jalkapatikassa tai vaikka taksilla. Päiviksen kanssa täällä ollessani muistelen meidän matkanneen myös skytrainilla. En tiedä onko se kuinka yleistä vai tämän maan erikoisuus, että ainakin osa ylhäällä kulkevista junista kulkee yhdellä kiskolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti