Eilisestä matkasta jäi tällä päivälle ehkä 130 kilometriä, sillä ajatus on saavuttaa Kuola Lumpur, Malesian pääkaupunki, jossa esikaupunkeineen taitaa asua yli 7 miljoonaa ihmistä.
Ajokilometreistä ison osan yritimme tavoittaa meren uimarantoja, joka osoittautui huomattavasti Thaimaata vaikeammaksi tehtäväksi. Google Mapsin avulla pistäydyimme rantamaisemissa useammankin kerran ja löysimme kartalta jopa yhden aurinkovarjon kuvan, joten sitä kohti sitten.Kun viimein sen löysimme, osoittautui se lähellä samean joen rantaa olevaksi uima-altaalliseksi majoituskohteeksi. Toki rantaakin löytyi, jossa joku perhe istui ja moni poimi mudasta syötävää. Uimiseen paikasta ei juuri ollut.
Ennen Phatthalungin Thaikotia etelän ja kaukomaiden matkojen uimavesi on kuulunut oleellisena osana arkeen niin altaissa kuten merissäkin. Etukäteen en osanut edes ajatella kuinka harvinaista herkkua uimarannat ovat Malesiassa tai ainakin tällä matkalla.
Nyt sen tiedän ja onkin helppo käsittää kuinka tärkeää turismin kannalta ovat rannat aurinkovarjoineen, rantatuoleineen ja uimamahdollisuuksineen Thaimaassa esimerkiksi Jomtien-Pattaya seudulla.
Yöni nukuin aivan "Hotel"valomainoksen alapuolella |
Polttoainetta skootterimallinen moottoripyöräni vie verkkaisella ajolla alle 2 litraa sadalla kilometrillä ja ripeällä vauhdilla liki litran enemmän. Huippunopeus mittarin mukaan on 115 km/h ja mainosten mukaan pari kilometriä enemmän. Todellinen vauhti lienee alle 110, joka on riittänyt hyvin. Varsinkin valtaväylät ovat paremmassa kunnossa kuin Suomen vastaavat, joten mikä niillä on ajellessa. Paikallisista pyöräilijöistä iso osa kiitää ohitse niin huimaa vauhtia, joiden matkassa en pysyisi, vaikka yrittäisin.
Meidän matkavauhti on monesti tai välillä mittarin mukaan ollut sadan pintaan. Silti varovaisuus liikenteessä on ykkösprioriteettejamme, sillä tien pientareelta tai asfaltilta ei ole mukava kenenkään keräillä pyörän, jonkun muun tiellä liikkujan tai itsensä osia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti