Kalenteri janoisille....

Ehkä kolme vuotta sitten Nokian Panimo teki oman versionsa joulukalenterista. Saattoi kyllä olla enemmän aikuisille tai ainakin sen ikäisille tarkoitettu. En ole kuullut, että siitä olisi tullut panimolle perinne, mutta silloin blogissani siitä kerroin. Iltalehtikin asiasta kirjoitti. Se aukeaa klikkaamalla keltaista tekstiä: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/3b04cef8-3397-4ae8-8655-6a15c315f471. Panimon tempaus on oivallinen esimerkki kuinka joulun teema valjastetaan moneen mukaan ja kuinka se on kaupallistunut. Itselläni ei ole mitään sitä vastaan, sillä löydän kyllä kaiken seasta itselleni merkityksellisen joulun.

Muistan, kun olimme joululahjojen antamisen kierteessä, josta päätimme hypätä pois. Olimme hankkineet vuosi vuodelta enemmän ja useammalle rahalla joulumieltä. Mutta nyt lahjoihin käyttämillämme varoilla veimme juuri itsenäisyyden saaneen Viron lastenkotiin Latvian rajalla joulusanomaa ja -iloa.

Aiemmin meiltä lahjoja saaneille ystävillemme kirjoitimme samansisältöisen joulukirjeen, jossa toivotimme hyvää ja rauhallista joulua. Kirjoitimme myös mitä teimme, joten meillä on hyviä ja huonoja uutisia. Huonot ovat, että tämä vuonna ette saa meiltä lahjoja ja hyvät ovat, että niitä eivät saa ketkään muutkaan.

Osasta, joita pidimme ystävinä, en ole sen jälkeen kuullut mitään. Jonkun kanssa asia nousi myöhemmin puheeksi, että sehän oli teidän valinta ja ensi vuonna ette saa meiltäkään mitään. Joskus olen tätä jouluilon tuottamisen vääristymää ajatellut. Että voimme saada joiltakin joulumieltä vain, jos annamme vastavuoroisen lahjan. Mutta ehkä tässäkin asiassa niin metsä vastaa, kuten sinne huudamme.