Boomerin iltahuuto!

Ikäni perusteella minua kuvaamaan voisi käyttää ainakin termejä seniili, kalkkis ja boomeri. Viimeksi mainitun kuulemiseen oli elettävä yli 70 vuotta. Termit pitävätkin monilta osin paikkansa, mutta aina en niistä itseäni tunnista. Maailma menee kuitenkin menojaan ja me kaikki keikumme tavallamme siinä mukana.

Kun olin nuori, en aina ymmärtänyt vanhempiani enkä muitakaan aikuisia. Kun tulin aikuisemmaksi, en vastaavasti käsittänyt kaikilta osin nuoria. Esimerkiksi ymmärsin monia murteita jollakin tavalla, parhaiten stadin slangia. Sitä osaan nykyään enää vähän, sillä se on muuttunut murteista ehkä eniten. Mukaan on tullut paljon uusia sanoja ja alamurteita, joihin vaikuttavat eniten muut kuin syntyperäiset suomalaiset. Itäinen Helsinki ja Itäkeskus eli Itis ovatkin kuin omat maailmansa. 

Sanna Marin sanoi aikuisena, nuorena naisena, pääministerin pallilta vapaa-ajallaan laulun sanoilla minulle jotain tärkeää. Myöhemmin hän selitteli hieman, että hänelläkin on oikeus elää ikäistensä lailla ja sanoakin siltä paikalta jotain. Se upposi minuun ja luulen, että jos henkinen kantti kestää, niin jotkut vanhat pierut saavat lisää harmaita hiuksia, jos niitä ylipäätään on jäljellä. 

En tiedä Sanna Marinista paljoa, mutta jotain kuitenkin. Koulutukseltaan hän on maisteri ja vaikka minulla on ollut kaksi maisterivaimoa, en ole osannut arvostaa koulusivistystä. Ehkä siksi, että minusta ei ole ollut koskaan koulunkäyjäksi. Elämänkoulua arvostan sitäkin enemmän ja sitä pääministerillämmekin on ainutlaatuisuuteen saakka. Ei ole harvinaista, jos perheessä ei ole liikoja rahoja tai isä on juoppo, mutta jos toinen omista vanhemmista vaihtaa rakkautensa puolisoonsa rakkauteen samaan sukupuoleen, se ei ole yleistä.

Sanna Marinia arvostan nuoresta iästä huolimatta eletyn elämän vuoksi. Uskon hänen itsekin arvostavan sitä vuosi vuodelta enemmän. Viimeistään silloin, kun hänestä tulee boomeri. Eletty elämä on opettanut välittämisestä ja rakkaudesta paljon ja se on opettanut ymmärtämään erilaisuutta. Se on kertonut myös, että vaikka kaikki koettu vaikuttaa nykyisyyteen, kenenkään ei tarvitse olla menneisyytensä vanki. Se on valinta siitäkin huolimatta, että sen tuomasta vankilasta kaikki eivät pääse pois yksin eivätkä muiden avulla. 

Illalla tiesin mitä tänään kirjoitan, mutta aamulla en enää tiennytkään. Sillä luin Tapio Tuomaalan blogin, jossa hän sanoo kaiken tarkoittamani minua huomattavasti sujuvammin. Suosittelen lukemaan sen alla olevasta linkistä:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tapio-tuomaala/boomerin-iltahuuto/