Jos ei omien tähtien asento ole aivan nurja, ystävällinen käyttäytyminen takaa Jokilaaksossa harhailijallekin saman kohtelun. Metsä siis vastaa, kuten sinne huudetaan. Mutta muitakin on, josta yksi esimerkki. Kerran oli pihamme läpi jälleen kerran yrittänyt huonoilla käytöstavoilla varustettu kutsumaton kulkija. Hän oli metsän siimeksessä, hiihtoladun pohjalla autonsa kanssa mahaansa myöten jumissa. Kysyin, että etkö nähnyt kieltomerkkejä tai hyppäätkö kaivoonkin, jos Google niin ohjaa? Vastaukseksi sain ison kasan painokelvottomia sanoja ja käden täydeltä keskisormea, jota hän vielä osoitteli peruuttaessaan sillalle. Hänellekin metsä vastasi, kuten hän sinne huusi käsimerkeillä viestiään tehostaen.
Kun jonkun tovin kuluttua kävelin muutaman sadan metrin päässä olevalle postilaatikollemme, huomasin postinkantajille tarkoittamme mansikka-amppelin lähteneen omille teille ja sen myötä marjatkin parempiin tai ainakin muihin suihin. Valistunut arvaus sylttytehtaasta oli kameravalvontaankin autoineen tarttunut ajokelvottomien polkujen kulkija. Rekisterinumeron perusteella etsin auton omistajan, joka oli pieni, valvonta-alan yritys. Samalla kirjoitin tulikivenkatkuista blogia, jossa mainitsin yrityksen nimeltä ja kameravalvonnan kuvan. Linkin lähetin firman sähköpostiin.
Eikä aikaakaan, kun omistaja soitti nöyrän oloisena anteeksi pyydellen. Sanoi tietävänsä somen voiman, joka voi kaataa pienen yrityksen. Hän myös pyysi voisinko poistaa kirjoitukseni. Sanoin, että toki ja näin teen heti, kun kadonnut amppeli tai uusi sen tilalle ilmestyy postilaatikkomme yläpuolelle takaisin. Ei mennyt kuin tunti, kun postikantajien marjat olivat palanneet niille varatulla paikalle ja minä muutin blogikirjoitukseni sisällön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti