Jokilaakson tarina * 5

En enää muista oliko Jokilaakson ensimmäinen rakennus betonilaatalle yhdessä osassa tuotu huvimaja vai paikan päällä rockstara Andy McCoyn serkkupojan kanssa hiekkapatjalle pystyttämämme ja sähköllä lämmitettävä, hirsinen kota. 

Huvimaja toimii yhtenä kolmesta, erilaisesta ekokäymälästä, jossa tarpeillaan käy silloin tällöin joku Jokilaakson vieras, mutta myös satunnainen luonnossa liikkuja piipahtaa siellä silloin tällöin. Kodassa vastaavasti on muutaman kerran vuodessa grilli kuumana, mutta yöpyjäkin on sinne tervetullut. Onpa siellä joskus asunut kesän vaikeuksiin joutunut yrittäjäystävämmekin piilossa menneisyyttä ja  etsimässä uutta tulevaisuutta. Sitä etsimme samassa paikassa Päivi Päiviksen kanssakin aikoinaan monen monta yötä Sävelradioita kunnellen. Kunnes huomasimme, että tulevaisuus oli toisemme. Asuimme eri Matkakodeissammekin kodan vieressä pitkät tovit Purolammen rannalla.

Yksi oleellinen seikka, joka vaikutti Jokilaaksoon tulevaisuuden suuntaan oli Päivis, joka sanoi yhtenä aamuna Matkakodista herätessämme, aamu-uinnin ja kahvin jälkeen, ettei haluaisi lähteä Jokilaaksosta koskaan pois. Tähän minä, että okei, mitä täällä sitten pitäisi olla enemmän jäädäksesi. Tähän vastaavasti hän, että vain suihkun ja pyykinpesumahdolisuuden.

Silloin hankimme ensimmäisen merikontin, jossa oli myös pieni tila oleilulle sekä 1000 litran vesisäiliö suihku- ja pyykkivedelle. Tämän rakensi yhteistyökumppanimme Latfin Service Finland. Tai oikeastaan varsinaisen työn teki rakentajakaverinsa kanssa venäjää kotikielenään puhuva Sergei, jonka firman omistaja Pentti Pirinen sanoi olevan hieman liian tarkka. Arvatenkin kellosepän tarkkuus hiljensi milloin minkäkin kohteen valmistumusvauhtia. Jokilaaksoon vuosien saatossa Pirinen joukkoineen on kuitenkin tuonut paljon ja ainoastaan hyvää.

Yhdessä vaiheessa itseni oli vaikea käydä Jokilaaksossa ennen sinne asettumistamme, sillä silloin tällöin joku oli tuonut peräkärryllisen roskia alueelle tai murtautunut kotaan grillaamaan makkaroitaan. Jäljelle jäi sotketut paikat, rikottu lasi tai oven lukko ja tekemieni grillipuiden sijaan tuhkat. Joskus oli puutelineen päällä lappu hymiön 😅 kera, jossa luki "kiitos lainasta". 

Kerran innostuin jäljittämään yhden roskakuorman tuojan Vantaan omakotitaloalueelle. Pihassa oli uima-allasta ja muita elintasosta kieliviä tunnusmerkkejä, mutta ei ketään kotona. Osoitteen perusteella selvitin omistajan ja puhelinnumeron. Soitin itseni esitellen uima-altaan reunalta kysyen, että arvaatko missä olen ja onko sinulla ollut punainen mopon runko ynnä muuta jätekuormasta löytämääni? Vastaus oli, että kyllä vain ja juuri hiljan oli hänen poikansa vienyt kuorman jäteasemalle. Sanoi antaneensa rahatkin jätemaksuihin. Tähän minä, että poikasi taisi käyttää rahat muuhun tai hukata osoitteen, sillä kuormasi on pihassani.

Sitten annoin lupauksen: "Jos jätekasa ei ole hävinnyt huomisen aikana, takaan ja lupaan, että kippaan kaiken uima-altaaseesi, vaikka istuisin loppuikäni vankilassa tai korvauksia maksellen." Sitten löin luurin korvaan. Kun seuraavana iltana palasin Myllykylään, oli jätekasa hävinnyt ja kaupanpäällisenä olivat tyhjentyneet meidänkin roska-astiat 🤣🤣.