Pienten asioiden lisäksi seuraan suurempiakin asioita, osa 2

Perussuomalaisten ykkösagenda ja uudenkin puheenjohtajan mukaan peräti hallituskysymys on Suomen harjoittama maahanmuuttopolitiikka. Vaikka en pidäkään siitä, että suomalainen yhteyskunta ylipäätään tarjoaa kenellekään vastikkeetonta rahaa tai muuta elantoa, on persujen linjauksessa jotain mitä en hyväksy. Ehkä osa on sitä, että Persut eivät näe taakseen tai haluavat ummistaa silmänsä. 

Kun Suomi oli sodissa, lähetimme Ruotsiin ehkä 70 000 lasta, jotka läntinen naapurimaamme otti vastaan. Mutta samaan suuntaan lähti silloin myös paljon aikuisiakin sotaa pakoon. Nämäkin Ruotsi otti vastaan, mutta tästä ei juuri puhuta. Myöhemmin samaan maahan lähdettiin töihin ja paremman elämän perään sankoin joukoin. Mutta kaikki eivät olleet edes menossa töihin, vaan he menivät paremman sosiaaliturvan perään. Suomalaiset olivatkin Ruotsin vankiloissa pitkään suurin ulkomaalaisryhmä. Tästäkään ei paljon puhuta, sillä olimme länsinaapurimme mamuja. Vaiettu asia on myös tapamme asuttaa Karjalan evakot, jotka sotien vuoksi menettivät kotiensa lisäksi kaiken muunkin. Vieläkin kuulee tarinoita siitä kuinka osa suomalaisista kohteli heitä. Kaiken lisäksi he olivat suomalaisia.

Me ajattelemme, että meillä on oikeus lähteä ulkomaille paremman perään ja työnhakuun, mutta samaa oikeutta emme halua antaa Suomeen samasta syystä, mutta paljon ankeammista olosuhteista tuleville. Tällä hetkellä Afganistan ja siellä vallan ottanut Taleban ovat paljon otsikoissa ja muissa uutisissa. Erityisen vaikealta näyttää naisten tulevaisuus. Jos vallan ottaneen, ahtaan islamistihallinnon ikeestä joku onnistuu pääsemään Suomen rajalle, ei minulle kertakaikkiaan istu laittaa hänen nenänsä edestä puomia alas. Ovat paperit kunnossa tai niitä lainkaan. Vaan sanon tervetuloa, tehdään sinulle ja perheellesi yhdessä parempi huominen Suomessa. Minulle se on heikommassa asemassa olevasta välittämistä ja lähimmäisenrakkautta.

Osansa pienen maailmani isoissa asioissa saa Yhdysvallat. Joka 20 vuoden aikana laittoi itse itselleen ottamaansa maailman poliisin tehtävään Afganistanissa muutaman kymmenenbiljoonaa taalaa. Näin se teki aikoinaan Koreassa, Vietnamissa, lukuisissa paikoissa Lähi-idässä ja ympäri maailmaa. Lähes aina se on lähtenyt niin sanotusti häntä koipien välissä, sillä kuten vanha viisaus sanoo, muualta kannettu vesi ei kaivossa pysy tai suutari pysyköön lestissään. Ehkä yhdestä kulmasta katsottuna voi myös kysyä kuinka paljon sotien syttymiseen tai niiden kulkuun vaikuttaa sotateollisuuden valta?