Väärien valintojen asiantuntija * 301

Tarinan saa aikaisesti mistä aiheesta tahansa varsinkin, jos puhuu puuta heinää ja tekee tikusta asiaa. Niin teen nyt ja kirjoitan postilaatikosta sekä Soiniityntiestä. Nimen valintaan oli oikeastaan kaksi syytä. Toinen on, että ajattelin olevan mukavaa, jos Soini asuu Soiniityntiellä. Lisäksi vieressä on entinen niitty, joka kasvaa tällä hetkellä lehtipuita, joissa viihtyvät varsinkin satakielet. Niiden laulua kuuntelen usein. Kun tien toisellakin puolella on niitty, ovat molemmat kuin soivia niittyjä. 

Kun aikoinaan muutimme matkailuautollamme alle puolen kilometrin päähän "isosta tiestä", ei tulevalla, pysyvämmän kotimme tiellä ollut nimeä eikä ihmisasukkaitakaan. Tämän puutteen vuoksi astelin kerran Tuusulan kunnantalolle kysyäkseni, että voisikohan tielle saada nimen ja voikohan sitä peräti itse ehdottaa? Omiin tai kunnan askareisiin uppoutunut sanoi venytellen valovuoden päässä asiakaspalvelusta, että voihan niitä aina ehdotella, mutta kyllä ne täällä kunnassa päätetään.

Oli monimutkaista, epävarmaa ja epäselvää, joten lähdin kävelemään pois pää painuksissa. Silloin minua tarttui hihasta kanslisti tai vastaava, joka kysyi, että mikä miehen mieltä painaa. Hänelle purin asiani, sillä meitä yhdisti jokin, jota en kerro. Kunnan työntekijä kuunteli tarkkaavaisena sekä sanoi, että katsotaan mitä asialle voidaan tehdä. Asia jäi siihen ja minä kehnolle mielelle.

Kun vuosi oli kulunut, soitti tämä todellinen asiakaspalvelija: "Että terve, muistatko minut ja oletko katsonut uuden Helsingin puhelinluettelon karttaa". En ollut, joten katsoin ja kas, siellähän se seisoi ja luki, Soiniityntie. "Minä ymppäsin nimen vähän joka paikkaan, kun meillä oli nuo kemiatkin jotenkin kohdallaan. Tulihan tuo pomo huoneestaan kirosanojen kera, ettei näin asioita meidän kunnassa hoidella. Mutta eihän se enää mitään voinut, kun nimi oli kartoissa. Joten siellä se nyt on ja pysyy."

Risteyksessä on myös postilaatikko, jonka etsimisessä oli oma vaivansa. Piti olla iso, piti olla kohtuuhinnalla ja piti olla välipohjalla, jonka saa pois silloin, kun resuamme maailmalla kuukausitolkulla. Sillä laatikkoon tulee yhtä jos toista päivittäin kolmenkin eri kantajan toimesta, vaikka kuinka kääntelisi lomaosoitetta sinne sun tänne.

Kaikki muut kantajat laatikolle tuntuivatkin pääsevän paitsi Posti. Joka laittoi kerran lapun: "Niin huonosti oli lumet luotu, että postinkantajan piti nousta autosta laittamaan lehti. Joten jos ei lumenluonti parane, saatte hakea postinne jatkossa postitoimistosta." Silloin itselläni hirtti kiinni, sillä sama jakaja tuuppaa jalkapelillä ja samalla hinnalla postin kolmannen kerroksen hissittömän talon postiluukusta eteiseen saakka.

Kantaja ilmoitti lapussaan lisäksi, että postilaatikossa pitää olla nimi sekä kadun numero. Kun ihmisen ei ole pakko ilmoittaa kerrostalon ala-aulan nimitaulussakaan nimeään, en uskonut sitä voitavan edellyttää postilaatikkoonkaan, joten reklamoin asiasta. Vastauskin tuli, että olen oikeassa ja tässä on Posti ollut väärässä. Mutta lisäsi perään, että numero pitää olla kuitenkin. Sitäkin ihmettelin.

Samassa tolpassa laatikon kanssa lukee Soiniityntie ja on vain yksi laatikko, niin mikä mahtaa Postin päässä mättää vai onko liian vähän töitä. Että jos ei ole numeroa, lähteekö kirjekuori etsimään Jorma Soinia Kouvolasta mistä löytyy valtakuntamme toinen Soiniityntie. Päätin sananvaihdon toivomalla jakeluun yksityistä kilpailua ja sen myötä asiakaspalvelua. Olin oikeammassa kuin arvasinkaan, sillä nyt posti leikkaa nurmikkoa ja taitaa ulkoiluttaa ihmisiäkin. Mutta dementikkoa tai Niilo-koiraa en näillä kokemuksilla anna postimiehen tai -naisen ulkoilutettavaksi. Saattaa käydä, etteivät osaa takaisin, kun ei ole postilaatikossa numeroa.