Väärien valintojen asiantuntija * 300

Joskus saan vieraakseni harvinaista herkkua. Monet vuodet sukulaisiavierailut olivat lähes ainoastaan veljeni Reijon varassa, joka hänkään ei ole käynyt pitkään aikaan. Serkkuni Tenho piipahtaa joskus, mutta ei suvusta juurikaan muita. Tommin vierailu tovi ja useampikin sitten oli mukava yllätys. Muisteltiin menneitä, puhuttiin nykyisyydestä, uitiin, saunottiin ja syötiin tuliaisiksi vieraan tuomaa sushia. Sekä juotiin alkoholitonta olutta olan takaa tölkki- ja pullokaupalla. Mukavaa on sekin, että miehen isoisä oli kummisetäni. Kuinka vanha siis olenkaan? 

Soiniityntien pihapiirin 150 metriä on omassa, eli yhdistyksen omistuksessa. Jonka käytöstä ilmoitamme parinkin eri liikennemerkein sekä infotauluin. Mutta jos rautaveräjäksi kutsumani puomi on sillalla auki, ei mikään mahti pysäytä kylälle menijöitä. Kun heiltä kysyn eivätkö infot merkitse mitään eikä pihapiirimne kotirauhansuoja, on vastaus poikkeuksetta samanlainen. "Mutta kun Google neuvoo tästä näin." Joskus tokaisen, että kaivoonko hyppäät, jos Google niin ohjeistaa? 

Kerran aloitin kylän Metsälinnuntien naapurini kanssa projektin reittiopastajan kypsyttämiseksi. Sillä moni käy myös hänen pihassaan kääntymässä, kun on menossa toiseen suuntaan. Operaatio tuotti toviksi toivomamme tuloksen ja palvelu muutti ohjeitaan. Liikenne loppui molempiin suuntiin. Mutta ei aikaakaan, kun Google Maps palautti kulkureitit entiselleen.

Soiniityntiestä riittäisi kerrottavaa hiihtolatuineen, ympäri vuoden palavine kuusivaloineen, Muistojen merikontteineen ja hautapaikkoineen vaikka kuinka paljon lisää. Aivan oma lukunsa on sekin kuinka tie sai nimensä.

Nyt asustan Jokilaaksoa yksin sekä joskus osaomistuskoira Niilon kanssa ja olen ottanut tavoitteeksi jotenkin uudistaa kotinikin nimeä. Alun alkujaanhan se oli Merikonttikoti, tarkemmin Duokoti. Jossa on kaksi konttia ja joissa asui kaksi ihmistä.

Nyt ei ole enää näin. Kun tähän yhdistän ihmisten vimman poistaa mamukasveja, -eläimiä ja -ihmisiäkin, ajattelen "majani" olevan Jokilaakson luonnonvartijan Merikonttikodin. Ajan kanssa minulle selvinnee mitä luonnonvartija kohdallani tarkoittaa.

Joka tapauksessa ihminen muuttaa ilmastoa, joka muuttuu muutenkin koko ajan. Sen myötä tulee Suomeen uutta elämää tuulten, ihmisten ja eläinten tuomina sekä omin neuvoin. Jokilaakso antaa suojaa ja sijan tälle kaikelle niin kauan kuin kynteni pitävät. Tilaa on karhunköynnöksille, vuollejokisimpukoille, viitasammakoille, lepakoille ja liito-oraville. Kaikille eläville heimoon ja rotuun katsomatta. Haluan nähdä kuinka muut kasvit sopeutuvat mamuihin ja päin vastoin sekä kuinka kyykäärme syö 200 punkkia kesässä. Ja maahanmuuttaja-siili käärmeen. Ja kettu tai mamu-supikoira siilin ja niin edelleen.