Väärien valintojen asiantuntija * 161

Joskus ei olisi niin väliä olla ajan hermolla eikä uskoa sattumiinkaan. Eilen mainitsin nimittäin kirjoittaessani Sininauhasäätiön ison asuinyhteisön, Ruusulankadun, jolla oli Topi Katin ja Karvisen tapaan kissanimikin, Kujan Katti.

Se on isona yhteisönä ollut kielteisesti julkisuudessa monesti ja eilinen toi siihen jatkoa. Liki sadan kodin kokonaisuudessa oli todettu lähes 40 koronatartuntaa, joista viisi henkilökunnalla. Se on paljon. Toisin kuin senioriyksiköt, Kujan Katin väki liikkuu paljon pitkin kaupunkia ja on tekemisissä monin tavoin muutenkin ympäristön kanssa.

Aikoinaan olimme hankkimassa Pitäjänmäeltä Kalevala Korun entisiä tuotantotiloja tehdäksemme sinnekin koteja niille, joille täysin itsenäisen asuminen ei ota onnistuakseen. Hanke poiki etupäässä ympäristön yrittäjiltä valituksen, jota käsiteltiin oikeudessa saakka. Se hylkäsi valitusperusteista ison osan ja palautti päihdeongelmaisille ihmisarvon, mutta vei kodit. Oikeus nimittäin päätti, että kaikki ihmiset on asutettava asuinalueille eikä teollisuuden käyttöön tehtyihin rakennuksiin.

Kun ihmisiä asutetaan tiiviisti, se lisää asunnottomuutta. Kuulemme hyvin harvoin haja-asutusalueiden asunnottomuudesta, sillä siellä on tilaa ja ehkä toisella tavalla ymmärrystäkin omituisemmillekin tavoille ja ihmisille. Jos pellon laidalla olevan laitapuolen kulkijan torpasta ei ole näkynyt valoa pariin päivään, menee joku kylältä katsomaan onko kaikki kunnossa. Vastaavasti taajaman kerrostalossa saattaa joku maata kodissaan kuukausitolkulla hengettömänä.

Ihminen on metka pakkaus. Tehdessämme Ruusulankatua jotkut vastustivat sitä kaikin tavoin. Tein valittajille julkisen tarjouksenkin pariin kertaan. Lupasin, että jokainen asuintalo, joka ottaa asukkaaksi Ruusulankadulle pyrkivän tai pyrkiviä, vähentää samalla määrällä Kujan Katin kokoa. En saanut yhtään tarjousta.

On helppo käsittää, että jos meillä ei ole kotia tai edes paikkaa minne pään kallistaa, se lisää monia ongelmia ja yleistä turvattomuutta. Emme silti halua heitä naapureiksemme emmekä edes lähistölle. Kysyessäni vastustajilta, kun ette halua ainuttakaan juoppoa taloonne, mutta oikeus päätti, että heidät on silti asutettava sinne minne muutkin ja nyt lisäksi vastustatte heidän omaakin asuinyhteisöä, niin mitä neuvoisitte?

Kun jatkan, että yhteiskunnassamme oikeuslaitos päättää kenellä on porttikielto vapaaseen yhteiskuntaan ja kuka kuuluu vankilaan tai muuhun suljettuun laitokseen, sain asunnottomien oikeuksia puolustaessani jopa tappotuomioita.