Väärien valintojen asiantuntija * 162

Ensin oli Sininauha Oy, josta tuli Sininauhaliitto. Sitten oli Raittiuskotisäätiö, josta tuli Sininauhasäätiö. Kasvun tielle päästyään Sininauhaliiton tehtävä oli myöhemmin palvella lähes satapäistä jäsenjärjestöjoukkoaan ja Sininauhasäätiön tehtävä oli vastaavasti koko ajan palvella päihdehuollon asiakkaita.

Sininauhasäätiö oli ehdotukseni Raittiuskotisäätiön hallitukselle uudeksi nimeksi. Sen kerroin edellisiltana liiton toiminnanjohtaja Jorma Niemelälle, joka katsoi otsa kurtussa. Ja kysyi, että et sitten yhtään aikaisemmin voinut kertoa. Johon minä, että en, koska asia valmistui korvieni välissä vasta nyt. Silloin tällöin joku totesi, että nimet ja järjestöt sekoittuvat toisiinsa. Sanoin, että niin on tarkoituskin sopivalla tavalla, sillä samaa konsernia ollaan. Kunnes jälkeeni myöhemmin tuli valtaa käyttämään liian isossa määrin liitosta myös säätiöön Aarno Kiviniemi. Joka puheenjohtaja Raimo Leppälän tuella ja hallituksen päätöksillä oli viedä koko säätiön omaisuuksineen jonnekin maailman ääriin.

Nuorisosäätiön surullinen tarina myöhemmin on oiva esimerkki siitä mitä pahimmillaan olisi voinut tapahtua. Niin pitkälle Sininauhasuunnitelma eteni, että uudet säännöt oli hyväksytty Patentti- ja rekisterihallituksessa. Niiden mukaan Sininauhaliitto ei olisi enää nimennyt ainuttakaan säätiön hallituksen jäsentäkään. Sininauhasäätiö oli kuitenkin luotu Sininauhaliiton työrukkaseksi, kuten yhtiöt SiniVida Oy ja myöhemmin uudelleen henkiin herätetty Sininauha Oy.

Kun itse hyppäsin Sininauhasäätiön ja -liiton puheenjohtajan saappaista toimitusjohtajaksi, oli säätiöllä kaksi työntekijää, Esa Toivari ja hänen vaimonsa Outi Åhman-Toivari. Itse yritin hoitaa työtäni Keski-Suomesta parhaani mukaan.

Hankittiin verkkaiseen tahtiin Raha-automaattiyhdistyksen avustusten turvin pieniä, kohtuuhintaisia asunto-osakkeita pitkin Helsinkiä ja valittiin asukkaiksi alan miehiä ja naisia. Joiden arvelimme olevan tavoiltaan sellaisia, että he tuen avulla istuvat kerrostalojen muun väen joukkoon. Kodit saivat yhteisen nimen, Jatko Katit.

Raha-automaattiyhdistys oli verraton kolmannen sektorin tukijalka. Sen investointiavustukset meille mahdollistivat kotien hankkimisen ja rakentamisen niitä tarvitseville. Vastaavasti projektirahoitus mahdollisti monenlaisten työkalujen kehittämisen valmiiksi tuotteiksi. Joita sitten varsin hyvällä menestyksellä myimme kunnille ja osallistuimme myöhemmin sisältöpalveluiden kilpailutuksiin.