Erkki Soini last trip

Kuten huomaatte, olen edelleen opetellut englantia. Omalla tavallani. Kaukaa pallon toisella puolella olevien chatystävien ja -kavereiden kanssa sekä Google-kääntäjän avulla.

Silloin tällöin aika ja siihen liittyyvä elämä pysäyttää. Ja on tullut aika toivottaa jollekin hyvää matkaa vielä paljon kauemmas. Joskus tuntemattomillekin.

Nyt oli serkkuni Erkin vuoro, jonka tunsin koko elämän ajan. Oikeastaan vielä kauemminkin. Sillä muistan, kun äitisi sinua odotti ja kun isämme pystyttivät tulevan syntymäkotisi ensimmäisen kulmaparrun pitkälti yli puolivuosisataa sitten.

Ja äitisi Eira heitteli meillä asuessaan kotini olohuoneen pystyuunin taakse karamellipapereita.

Olit minua sen verran nuorempi, että lapsuudessa emme juuri yhdessä leikkejä leikkineet. Mutta myöhemmin kyllä. Tätä vauhdittava tekijä olivat näkäräiset.

Yhdessä vaiheessa sinun ja minun yläkerran ikkunat olivat vastakkain. Ja näimme, jos toisella paloi yöllä valo. Se tiesi monesti yhteistä sessiota jomman kumman luona yön hiljaisuudessa.

Mutta toisin kuin minä, sinä klaarasit juomien kanssa vastuullisesti. Tosin en tiedä toista kuka olisi työmatkallaan pudonnut Helsingin Kolera-altaaseen. Olit työpaikalle tullessasi vain vaihtanut kuivat vaatteet yllesi 😅. Näin kertoivat eilen työtoverisi, jotka olivat laillani saattamassa sinua viimeiselle matkalle.

Olit myös periaatteen mies ja yhdessä monet kerrat paransimme maailmaa. Joka olisi jäljiltämme taatusti toisenlainen. Tätä kehitysprojektia vauhditti usein viini tai keittämäni pontikka.

Myös isäsi sai sulatella periaatteitasi, sillä vaihdoit armeijan siviilipalvelukseen. Arvostin sitä, mutta isämme eivät sodat käyneinä jermuina näin taatusti kokeneet.

Olit minulle kuin veli, sillä erotuksella, että emme koskaan riidelleet.

Kun lähdit, taivas itki. Hyvää matkaa sinne minne menet ja missä nyt olet. Ajan ulottumattomissa. Perässä tullaan. Viimeisen päivän jälkeen jatketaan siitä mihin jäätiin. Ja annetaan lisää "jyyrille kyytiä" 👍.