Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 11. heinäkuuta 2020

Paskakikkare

Ehkä 105 kertaa olen kirjoittanut yhdestä harrastuksestani, jossa pengon menneisyydestäni ihmisiä, joihin minulla on jossain elämäni vaiheessa ollut joku tartuntapinta. Ja joille olen halunnut aikoinaan sanoa jotain, usein myönteistä, mutta syystä tai toisesta se on jäänyt sanomatta.

Tähän sarjaan kuuluu Risto Kyröläinen, jonka kanssa minun piti reipas kymmenen vuotta sitten viettää elämäni ensimmäinen 6 viikon eläkejakso. Kolumbian katulasten parissa Bogotassa ja Sasaiman kylässä viidakon laidalla.

Eilen kaivoin miehen esiin ja tarinoitiin yli tunti niitä näitä. Risto muuten kirjoitti aikoinaan mainion kirjan Markku Koskesta. Taisi olla nimeltään "Kuka oot Tuomari?"

Siinä jutustellessa puhuttiin myös kirjoittamisesta ja mainitsin Päiviksen kanssa kirjoittamamme 3000 blogia.

Ja että sivun mittainen blogi syntyy vaikka paskakikkareesta.

Niin syntyykin eikä kirjoittamisen aiheeksi tarvittaisi tässäkään blogissa edes sitä.

Poikani Marko oli yksi oivista työtovereistani Sininauhasäätiössä. Hänen kanssaan tein kerran yhteen asuntoon kotikäynnin häiriöiden vuoksi.

Yksi vesseli ei selkokielellä puhuttaessakaan suostunut eväänsä liikauttamaan oven suuntaan. Etiketin mukaan tyyppiin ei olisi saanut koskea, sillä sehän oli lähes virkavirhe.

Mutta eihän meillä ollut virkaakaan  ja osan opeistani olin saanut kadulta kadun kasvateilta. Siellä virkavallan paikalle kutsuminen on vain harvoin asianomaisen etu. Silloin edessä on usein ankea yö putkassa ja vielä ankeampi aamu.

Joten Marko otti käsistä ja minä jaloista ja lähdimme retuuttamaan tyyppiä ulos. Jossain vaiheessa housut valahti vesseliltä nilkkoihin ja paljas takapuoli vain viisti lattiaa. Mies paskoi koko ajan otsikon kikkareita.

Hän ei vessaa tarvinnut eikä tehnyt tarpeitaan housuihinsakaan 😅. Siihen mies jäi makaamaan kesäiltaan Hämeentielle. Markon kanssa siivosimme lopuksi sonnat 🤣 lattioilta.

Ei kommentteja: