Jormaksen joulukalenteri, 19. luukku

Tämä on osanottoni viimeiselle matkallesi Rymy, sillä kuulin sinun kuolleen noin viikko sitten. Moni sinut tunsi etkä tänä jouluna enää ole yksin etkä palele Hyrylän S-Marketin Itkumuurin kylmällä betonilaatalla.

Viimeinen ryyppy on otettu. Uskon sinulla olevan nyt hyvä olla ja joulurauha on saavuttanut sinunkin sydämesi. Alan miehet ja naiset tietävät Itkumuurista lähtien mistä puhun. Muut kysykööt, sen tämän alan joulun tietäjät Hyrylässä kyllä kertovat.

Tämä on sinulle Rymy, sillä olit yksi meistä ja legenda jo eläessäsi. Jää hyvästi, ehkä portilla tavataan.

 "On kuollut ontuva Eriksson ja moni on hyvillään. Ei enää puistojen porteille hän laahusta kerjäämään. Monet kyllä itkulla saatetaan alas rauhaan kalmiston, vaan sua ei itkenyt ainutkaan...
Vai itkikö, Eriksson?

Ja nyt hän on puistonsa jättänyt, hän on saapunut taivaaseen. Ei sisälle aivan, mut portille hän jäänyt on hattuineen. Mene hiukan lähemmäs portteja, niin näät mitä luvattu on. Voit itsekin mukaan toivoa...
Vai voisitko, Eriksson?

Ei moista juhlaa nähnyt hän ole koskaan päällä maan. He nyt Luojan edessä näyttävät, miten hyviä hurskaat on. Ja hattusi neuvoilla täyttävät...
Se riittääkö, Eriksson?

Tuli ilta vihdoin taivaaseen ja portteja suljettiin. Ihan edessä miehen ontuvan ja avainta kierrettiin. Maan päällä tämän jo kokea sait. Se osasi ollut on. Ja osasi myöskin on olla vait'...
Vai onkohan, Eriksson?

Mies ontuu ääneti muurin taa ja nuttunsa turviin käy. Tänä yönä sada ei ainakaan ja poliiseja ei näy. Paras takana taivaan porttien sinun varmaan olla on. Olis liikaa musiikki harppujen...
Vai oiskohan, Eriksson?

Hän rauhasa aamulla mennä saa taas taivaan porttien luo. Tosin vainajat tänne mukanaan ei kukkaroita tuo. Mutta tyhjä hattu ennenkin sinun ansios ollut on. Saat nukkua maksutta kuitenkin..
Vai saatkohan, Eriksson?"