Filippiineille

Minulla on näinä päivinä Päiviksen kanssa vahdinnvaihto meneillään Thaikodissamme, joten oli katsottava uutta kortteeria kolmeksi kuukaudeksi.

Se ja vähän tai paljon muukin antoi hyvän syyn lähteä tänäkin vuonna Filippiineille. Viime vuonnahan vietin siellä vajaan kuukauden ja kokemus kokonaisuutena oli perin myönteinen. Silloin olin Angeles Cityssä ja nyt suuntasin kohti Olongapoa.

Suvarnabhumin kentällä oli jonoissa ruuhkaa vailla vertaa, joten oli hyvä, että lähdin Jomtienilta ajoissa linja-autolla. Ja ekstraakin tuli aikatauluun vielä tunti, sillä olin asemalla niin hyvissä ajoin, että vaihdoin lipun pykälää aikaisemmaksi 50 bahtilla.

Puhalluslamppu, jolla matkasin, oli Philippines Airlinesin ja kaikki meni loistavasti noin kolmen tunnin  matkan ajan Manilaan. Monitorista ihmettelin, että ymmärsinköhän oikein, sillä ruudussa vilahteli mielestäni silloin tällöin englanniksi ja tuntemattomilla kirjaimilla missä on Mekka.

Kentällä sen sijaan oli työmaata löytää vastaanottajat, joita oli peräti kolme. Piti kulemma olla varmuuden vuoksi yksi joka terminaaliin, koska ei varmuudella selvinnyt riittävän ajoissa mihin kone tulee.

Terminaalissa minulla ei käytössä ollut kuin yksi valokuva, jonka perusteella oli aika hankala yhtälö yrittää löytää vastaanottajaa Manilan, kohtuullisen suurelta kentältä. Varsinkaan, kun en ollut kolmesta vastaantottajasta kuin yhdestä nähnyt aiemmin valokuvan.

Mutta sitten oivalsin, että en etsikään ihmisiä, vaan kuvan takana olevia portaita. Ja kas, nehän olivat tutut lähes koko kenttähenkilöstölle. Joten ei aikaakaan, kun huomasin iloisesti huiskuttavia käsiä koko vartaloiden täydeltä.

Taksimatka hotellille oli sekin oma lukunsa, sillä kuljettajalla ei juuri ollut hajua hotellista, vaikka minulla oli antaa hänelle täydellinen osoite. Sekin tuli koettua, että kuski maksatti minulla muutaman kymmenen peson tietullit. Mutta täällä ollaan, seikkailun ensi metreillä.