Aamulenkille sattuu parikin uutta hotellia tai sen tapaista, jotka ovat olleet valmiita ainakin vuoden. Silti ne ammottavat yhä tyhjyyttään. Sillekin lienee selityksensä, joka saattaa joskus tarttua myös omiin korviini.
Aivan valtavan kokoinen on paljon kiinalaisia majoittava Le Santir tai miten se kirjoitetaankaan. Ehkä milloin mitenkin. Sen edessä on usein aamusella useampikin linja-auto, jotka kuljettavat matkalaisia katsomaan ja kokemaan thaimaalaista eloa ja oloa. Mutta on Le Santir muutakin, ehkä enin osa, sillä yksi kaverini, lähes Lapin mies omistaa sieltä thaikotinsa.
Usein tulee aamun matkalla vastaan pieni koira kolmipyöräisellä polkupyörällä kulkevan venäläisrouvan kanssa. Joka vuosi sitten oli kuin suuren kotimaansa myynyt, sillä joku oli käryttänyt hänet koiran pidosta siellä missä koira ei saa talon sääntöjen mukaan asua. Nykyisin koira taitaa olla samassa paikassa sala-asukkaana. Näin on laita joskus Seven Seasissakin ja joku saattaa kulkea kassissa sisään ja ulos.
Matkalle sattuu montakin erilaista pysähdyspaikkaa, joista jokaisesta voisi sanoa montakin sanaa. Joku ruokkii kadulle koiria, bussikuskit tekevät vieressä aamutoimiaan kokovartalopesusta lähtien eikä Italialainen yrittäjä ole koskaan saanut valmiiksi innolla rakentamaansa autovuokraamoa ja kotiaan. Liekö senkin taipaleen katkaissut laillani parisuhteen päättyminen.
Viime talvena aamuisin istui muutaman thainaisen ryhmä kadulla silloin tällöin ja otti näkäräisiä oikein olan takaa. Minuakin pyysivät mukaan, josta voisi päätellä, että laitamyötäinen oli melkoinen 🤣.
Yksi tärkeimmistä on loppumatkan Soda Water juomapaikkani, jonka väestä pidän paljon. Silloin tällöin on aamujuomani loppu, jolloin joku lähtee sitä lähikaupasta noutamaan.
Paikan ihmiskalustoon kuuluu myös kuvan pieni tyttö, jonka kaveriksi pääsemiseen meni minulta vuosi. Nykyisin on joskus pöytäni täynnä hänen lelujaan ja vihkojaan, kun hän selittää tärkeitä asioita, joista en ymmärrä ainuttakaan sanaa. Valokuvausta varten hänet puettiin joulutontuksi, joka sekin olisi oman tarinan arvoinen juttu.
Aamun kävelyni päättyy kotikulman 7-11 vaakalle, jonka lukema on pienentynyt kolmen kuukauden aikana 7 kilogrammaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti