Tästäkin syystä hyväksyn Facekaverikseni tai Mesengeriin sekä muihin chattifoorumeihin lähes jokaisen pyytäjän. Tytöt ja pojat sekä miehet että naiset. Uskallankin olla sitä mieltä, että tiedän somemaailmasta melko tavalla.
Eilen minua kysyi kaveriksi ulkomaalainen tyttö tai ehkä paremminkin lapsi. Joskus kysyn ennen hyväksymistä, että miksi joku haluaa minut kaverikseen. Niin nytkin. Ja pian hän vastasi, että koska minulla on profiilikuvassa koira sylissä. Sehän oli oikein hyvä syy.
Aikamme chattailtiin niitä näitä ja jossain vaiheessa hän kysyi voiko soittaa videopuhelun ja pyysi samalla lisää kuvia Niilokoirasta. Lähetin ja sanoin puheluun okay.
Videopuhelun yhteydessä tulin vakuuttuneeksi, että ei ikinä parikymppinen.
Puhelu päättyi ja jatkoimme chattailua. Hän kertoi poikaystävästään, joka on 63-vuotias australialainen, jolla ei ole hänelle aikaa kuin öisin. Koska aika menee kirkossa käynteihin, raamatun opettamiseen ja kriketin peluuseen.
Kun sanoin tytölle, että hän ei ole ilmoittamansa ikäinen, oli pitkään hiljaista. Kunnes hän chattasi ja sanoi luottavansa minuun koska pidän koirista. Ja kertoi täyttävänsä seuraavana vuonna 15. Mutta, don't worry, sanoi hän. Koska tämä australialainen hengen mies on luvannut odottaa kunnes hän täyttää 18 vuotta. Ja silloin he menevät naimisiin.
Lähes aina on minulle käynyt samalla tavalla. Isätön tyttö, joka kaipaa vaaria, omaa isää, aviomiestä ja poikakaveria. Kaikkia samassa persoonassa ja paketissa. Tämän saman huomasin jo vuosikymmeniä sitten nuorisotyössä.
Tälle nuorelle tytölle australialaisessa miehessä on kaikki hänen rakkautensa eri muodot.
Tänä aamuna tyttö ei halunnut mennä kouluun arvatenkin rakkaan kanssa vietetyn chattiyön jälkeen. Yhdessä hänen isoäitinsä kanssa saimme hänet lähtemään kouluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti