Matkailijan saavutetut edut

päivis: Työelämässä saavutetut edut ovat asioita, joista pidetään kynsin hampain kiinni. Matkailussa lentäminen on ollut saman kaltainen asia, mutta nyt sen joutuvat vähitellen kyseenalaistamaan pahimmat ilmastonmuutokseen kriittisesti suhtautuvatkin. Lentämisen kirous alkaa olla kaikkien huulilla.

Radiossa on aamun aikana puhuttu matkustamisesta. Vaikutuksista ilmastonmuutokseen ei juuri puhuttu, kun hitaan matkailun asiantuntija kuvaili omaa agendaansa. Luulen kuitenkin, että siinä matkailutavassa myös hitaat matkustusmuodot ovat korkeassa kurssissa. Itse pidän jatkuvasti yllä ajatusta, että joku kerta vielä matkustan tai matkustamme Thaimaahan maateitse junalla ja ehkä jossain kohtaa myös bussilla.

Ilmastoahdistus alkaa olla kaikille tuttu käsite. Itsekin olen tuntenut sitä jo pitemmän aikaa. Nytkin on taas edessä lento Thaimaahan ja vielä tavalla, joka on ympäristön kannalta kahdesta vaihtoehdosta se pahempi. Menen siis lennolla, jossa on välilasku. Nousut ja laskut kun ovat lentämisessä ne haitallisimmat.

Joku aika sitten kuuntelin europarlamentaarikko Sirpa Pietikäistä, joka puhui aiheesta. Hän sentään osasi sanoa asian tavalla, joka ei ollut syyllistävä. Mutta juuri nuo välilaskulliset lennot hänkin mainitsi ja kannusti matkustamaan suoria lentoja käyttäen.

Hyvä olisi myös viipyä matkakohteessa mahdollisimman pitkään. Näinhän Thaimaassa minunkin oli tarkoitus tehdä, mutta kuten olen monet kerrat kertonut, taksihommat veivät voiton ja palasin kesken kaiken Suomeen. Tullessakin valitsin kustannussyistä välilaskullisen lennon. Nyt tietysti mietin, että oliko sittenkään oikein säästää euroissa, kun toisessa vaakakupissa on ilmasto.

Lyhyesti aamun radio-ohjelmassa mainittiin myös virtuaalitodellisuudessa tapahtuva matkailu. Sen ennustettiin olevan tulevaisuuden tapa matkustaa. Minnekään ei tarvitsisi lentää tai muutenkaan matkata, silti kokemuksen väitettiin olevan samanlainen kuin oikeasti olisi jossain matkakohteessa.

Minkähänlaisen kokemuksen virtuaalisesti tapahtuva matkailu

tarjoaisi Pattayan Walkingstreetille haluavalle turistille?

Enpä tuohon virtuaalimatkailuun oikein jaksa uskoa. Voihan olla, että joskus voimme jollain systeemillä kokea olevamme läsnä jossain kuulussa turistikohteessa, mutta miten saada virtuaalisesti aikaan kohtaamiset paikallisten ihmisten kanssa?

Thaimaassa koirat ovat minulle yksi suurimmista syistä matkailla siellä. Mikä järjestelmä toisi eteeni häntäänsä huiskuttavat koirat, joita samalla voisin rapsutella ja antaa niille makupaloja?

Ja miten matkailun käsitys muuttuisi, kun käyntikohteet määrittelisi joku sellainen, jonka mielenkiinto ja arvostukset olisivat aivan toisenlaiset kuin itsellä on? Olisiko se sitä, kuten nyt välillä Thaimaassakin näkee, että lauman mukana kulkisimme katsomaan paikkoja, joilla ei loppujen lopuksi ole kovin paljon tekemistä sen arjen ja todellisuuden kanssa, jossa kohdemaan asukkaat elävät.