Filippiinit, osa 13

jormas: Toissapäivänä taisin sanoa, että kirjoitan miten eloni ja oloni Pampang Purokisissa muuttui, kun lopetin tuntemieni viiden chattikaverini tasapuolisen tukemisen. Kaikki naisia muuten, joiden aviomiehetkin tunnen. Ainakin ne tai he, jotka asuvat vaimojensa ja lastensa kanssa. Mutta näin ei aina ole, sillä katolilisessa (Ho hoi kielenhuoltajani, katolinen vai katolilainen maa?) maassa ei hevin avioeroa irtoa. Joten moni mies on uudessa parisuhteessa uusien naisten ja lasten kanssa. Mutta virallisesti edelleen naimisissa muualla.

Ehkä soppa ei kuitenkaan alkanut aikuisten tasapuolisen tukemisen lopettamista, vaan sen aloittamisesta, sillä aiemmin autoin vain lapsia.

Raha täällä on äärimmäisen tärkeä, kuten tietysti kaikkialla. Mutta täällä se korostuu, koska sitä on niin vähän. Ehkä korostuu osin siksikin, että lapset oppivat pyytämään sitä jo paljon ennen kouluikää.

Itse olin matkan suunnitteluvaiheessa päättänyt, että tuen kaikella joutilaalla rahallani taloudellisesti niitä ihmisiä, jotka mahdollistivat pääsyni Pampangin yhteisöön. Viittä naista ja yhtä miestä sekä heidän lapsiaan, mutta myös heidän vanhempiaan.

Matkan järjestely oli vaikeampaa kuin olisin toivonut, koska kukaan tietämäni Philippiineillä asuva suomalainen yhtä lukuun ottamatta ei minua lukuisista pyynnöistäni huolimatta auttanut. Mutta pidän silti siitä, että äänekkäimmiltä torjujilta olen myös saanut rehdeimmät, puolijulkiset palautteet blogeista. Kiitos niistä vielä kerran.

Kun annan yhteisössä jollekin jonkun sata pesoa, hän joskus toivoo, että teen sen muiden huomaamatta. Näin silloin teenkin. Mutta muutaman toven kuluttua sen tuntuvat tietävän kaikki. Ja chatviestejä satelee. Miksi annoit sille ja sille ja mikset odottanut minua ja niin edelleen.

Nykyisin en enää olekaan mainioissa väleissä yhtä aikaa mainittujen viiden naisen kanssa, vaan joka päivä joku riitelee kanssani. Se on myös pelottavaa, sillä tiedän heidän pystyvät halutessaan kääntämään osan tiiviistä yhteisöstä minua vastaan. Osa kylän miehistä katsookin minua hieman alta kulmien. Tai ehkä vain kuvittelen.

Nyt huomaan, että niitä näitä jaaritellessa blogille tulee helposti mittaan enkä ole kunnolla edes päässyt sinne, minne aloitteassani oli tarkoitus. Ehkä kirjoitan vielä ainakin kerran rahasta ja sen voimasta ja vaikutuksista Pampangin yhteisössä.