jormas: Päivis kirjoitti eilen mukavan blogin kokemastaan kasvisyöjänä Finnairin lennolla. Ehkä jollakin lailla voisi ehkä ajatella, että kasvissyöjä käyttää maitotuotteita, kuten juustoa ja sen sellaista. Hän syö usein myös esimerkiksi kananmunia. Raja kai tulee siinä, että tapettua eläintä hän ei suuhunsa laita. Tosin kala taitaa kelvata monelle itseään kasvissyöjänä pitävälle. Vegaanille ei käy kai mikään yllämainitusta, mutta ei ehkä hunajakaan, sillä se on mehiläisten hyväksikäyttöä tai jotain sellaista.
En selitä enempää, kun en aiheesta riittävästi ymmärrä, mutta kasvisyöjää jonkun vuoden sivusta seuranneena ymmärrän yskän ja tuskan, sillä esimerkiksi Finnair on niputtanut samaan ateriaan ja kastiin kyseiset syöjät. Vegaanit, kasvissyöjät, ne jotka eivät voi käyttää maitotuotteita ja niin edelleen.
Luulisi, että tästä kärsii eniten asianomaiset, mutta tämän päivän face-keskustelun valossa suurin kärsijä onkin joku lihansyöjä Esa Juhani, jolle ei istu edes asian esille nostaminen. Hän ei ymmärrä kriittistä asian esille nostamista lainkaan, vaan on sitä mieltä, että pitäisi vaan ottaa nöyränä vastaan mitä ylhäältä annetaan. Ei paina perustelut, että ruuasta maksaa jokainen lentomatkustaja. Syö tai ei.
Mutta kyllä aihetta kritiikkiin on, sillä lentokoneessa, kuten lentokentilläkin, ruuan hinta on melkoinen. Jos siis tilaa vaikka aterian lentokoneessa erikseen, joka sekin lienee mahdollista. Näin ajattelen, vaikka en ole koskaan koneessa listalta ruokaa tilannutkaan.
Mutta kasvissyöjän pohjanoteeraus ei ole Finnairilla, vaan hyppysiini sattui juttu
kolumbilaisesta yhtiöstä. Eikä lentokoneruuasta purnaamiseen tarvitse olla edes kasvissyöjä, sillä vaihtoehdot ovat vähissä myös perinteisellä lihansyöjällä. Jos istut koneen etuosassa, voi olla, että vaihtoehtoja on peräti kaksi. Kanaa tai kalaa. Tai muuta lihaa tai jotain muuta. Mutta jos istut koneen peräpäässä, voi olla että vaihtoehtoja ei enää olekaan jäljellä kuin yksi. Ja jos et syö sitä syystä tai toisesta, on vaihtoehto olla kokonaan ilman. Aika karua sanon minä.
Ehkä onkin niin, että suurimmat valittajat valittavat valittamisen ilosta, sillä heille on yksinkertaisesti ylivoimasta voida hyvin. Joka päivälle pitää saada vähintään perusannos pahoinvointia, jotta voi raahautua huomiseen.
Mutta ei Esa Juhani yksin ole asiansa kanssa, sillä maa kantaa päällään melkoisen määrän ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti voi elää päivää saati kahta peräkkäin ja voida vaan kaikin tavoin hyvin. Valitettavan usein kyseessä ovat suomalaiset, jotka tämän kaiken yltäkylläisyyden ja krääsän keskellä voivat entistä huonommin. Mutta ehkä pahoinvointi tuleekin, kun on kaikkea yllin kyllin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti