Nyt jo omankin havaintomme mukaan Salon tori on ihme. Sinne mennessä tuntuu, että vähintään puolet kaupungin asukkaista on päättänyt kesäpäivän kunniaksi kokoontua torille johonkin sen ainakin neljästä, ellei viidestäkin torikahvilasta. Torstain iltatoria emme ole kertaakaan kokeneet, mutta tiedämme nyt, että se vasta ihme onkin.
Torstaisin väki ahtautuu torille, jossa esiintyy milloin kukakin tunnettu tai vähän vähemmän tunnettu artisti. Tänä kesänä esimerkiksi yksi torstai-illan vetonauloista on Katri-Helena.
Valitsimme kahvilan, jonka pöydissä on puna-valko-ruudulliset pöytäliinat. Niin taisimme tehdä viimeksikin. Ja tälläkin kertaa päädyimme tilaamaan munkkirinkelit kahvin kanssa.
Salosta on viime vuosina kuultu paljon ikäviä Nokia-uutisia. Torikahviloissa kaupungin mahdollinen alamäki ei sen sijaan näkynyt millään tavalla. Ehkä nyt onkin jo ylämäen vuoro.
Salon keskustasta löysimme tielle numero 1835. Se menee Angelniemelle. Vai pitääkö sanoa Angelniemeen? Matkan varrelle osuu Kokkilan lossi. Lossimatkassa on aina jotain juhlallista, ainakin silloin, jos lossin kyytiin pääsee suunnilleen kerran vuodessa. Ehkä asia on toisin, jos lossi on esimerkiksi jokapäiväisen työmatkan varrella.Kemiönsaaren keskusta, joka ennen viimeisiä kuntaliitoksia oli Kemiön keskusta, näytti lähes autiolta. Veikkaan, että keskusta on muulloinkin suhteellisen hiljainen, mutta nyt syy siihen löytyi keskusta ulkopuolelta, jossa vietettiin Kemiön traktorikavalkadia. Nyt jo 11. kertaa järjestetty tapahtuma oli koonnut paikalle satapäin pääasiassa ruotsia puhuvia kuntalaisia, uusia ja vanhoja traktoreita ja vähän vanhoja autojakin.
Huomasin sieltä kaksi ikäistäni ajoneuvoa. Toinen on tämä Citroen-henkilöauto, jollainen minunkin lapsuudenkodissani oli. Toinen oli Jyväskylässä Tourulan tehtaalla valmistettu Valmet traktori. Molemmat kulkupelit näyttivät huomattavasti minua nuorekkaammilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti