Puheenjohtajan paikalta

päivis: Olen taas haasteen edessä. Noin viikko sitten, laskiaistiistaina ja Kalevalan päivänä, tulin valituksi Myllykylän Omakotiyhdistyksen johtokunnan puheenjohtajaksi. Edellinen, vuoden tehtävässä ollut puheenjohtaja ilmoitti yllättäen vuosikokouksessa, ettei aio jatkaa. Näin tulin ehdotetuksi ja valituksi puheenjohtajan paikalle.

Pääsin pikku-uutiseen.

Minulla on varsin lyhyt historia myllykyläläisenä, tuusulalaisena vieläkin lyhyempi. Silti uskon, että minulla on jotain annettavaa tuolle pienelle, -80-luvulla perustetulle yhdistykselle. Jos ei muuta, niin ainakin järjestötoiminnasta luulen tietäväni jotain. Mutta sehän ei tietysti riitä. Pitää olla myös sisältöä.

Jorma valittiin johtokunnan varajäseneksi. Yhdistys on nyt siis tavallaan myös perheasia.

Olen ollut yhdistyksen jäsen kaksi vuotta ja yhtä kauan olen toiminut johtokunnan sihteerinä. Varsinkin ensimmäisenä vuotena käytiin kovasti vääntöä rajoituksista, joita kaavoituspolitiikka kylälle aiheuttaa. Tietääkseni kylälle ei olekaan vähään aikaan enää myönnetty rakennuslupia asuntorakentamiselle. Vedotaan lentokentän läheisyyteen. Merikonttikodillammekaan ei ole pysyvää rakennuslupaa, vaikka itse koemme, ettei lentomelusta ole meille minkäänlaista haittaa. Syitä on kyllä muitakin.

Kylällä pitää muutenkin olla kaiken aikaa hereillä, sillä ympärillä tapahtuu jatkuvasti kaikenlaista. Moni asia ei välttämättä todellakaan ole kylän parhaaksi. Viime vuoden puolella hämmästeltiin Lemminkäisen ympäristölupaa, joka mahdollistaa kiven louhinnan ja murskauksen melko lähellä kylää. Siihen otettiin kantaa, mutta luultavasti ilman tulosta.

Nyt puolestaan on pidetty katselmus kylälle ja Tuusulanjokeen päätyneistä valumista, joiden uskotaan olevan Finavian aiheuttamia. Lentokenttätoiminta ei siis uhkaa kylää vain ilmasta käsin. Katselmuksen tuloksista en ole vielä saanut tietoa.

Myllykylä on soma, ties kuinka kauan sitten syntynyt omakotitaloalue. Nimi todennäköisesti viittaa siihen, että täällä on aikoinaan toiminut mylly. Kylällä on tosiaan vain pientaloja, joissa uskoakseni asuu suhteellisen paljon pitkäaikaisia asukkaita, nyt jo melko iäkästä väkeä. Lapsiperheitäkin lienee jonkin verran. Samoin on koiria. Päinvastoin kuin jossain Hyrylän toisella laitamalla, täältä puuttuvat kokonaan ökytalot.

Kylän palveluista ei saa aikaiseksi pitkää listaa. Postia jaetaan edelleen viitenä päivänä viikossa, Jorman havainnon mukaan joskus useammankin kerran päivässä. Kesällä kylällä poikkeaa kerran kuukaudessa Jätskiauto. Bussi ajaa ohi aamuin illoin, mutta pääkaupunkiseudulla töissä käyvien kannalta ne ajavat väärään suuntaan. Hienoa on, että kuntopolku on valaistu. Asukkaat tuntuvat vain hyödyntävän reittiä hämmästyttävän vähän.

Yksi yhdistyksen jäsenistä kertoi, että edes kioskille hän ei ole saanut lupaa yrittäessään hakea sitä muutama vuosi sitten.

Kylän viime vuoden tilinpäätöksestä voi lukea, että melkoisesti on mennyt rahaa oikeusprosesseihin, jotka eivät kuitenkaan ole tainneet johtaa mihinkään. Siksi ehkä pitäisi suunnata energiaa johonkin sellaiseen, joka vähemmällä rahalla ja jopa kenties vähemmällä vaivalla toisi jotain hyvää kylän asukkaille.

Ehkä nyt on aika etsiä keinoja, miten kylällä vahvistetaan yhteisöllisyyttä (ehkä sitä on, mutta itse en siitä vain laidalla asuvana tiedä), keksitään uusia tapoja päästä kylältä Hyrylään tai lähimmille "oikeille" julkisen liikenteen pysäkeille tai mietitään mahdollisuuksia saada esimerkiksi kylätalkkari, jonka avulla kenties muutama iäkkäämpi asukas pystyisi asumaan pitempään omassa omakotitalossaan.