Hankikeli on yksi sellainen, joita ei Etelä-Suomessa ole edes joka vuosi. Ja jos onkin, niin vain muutama niistä mahtuu vuoteen. Silloin teemme kävelylenkin, josta nautimme täysin siemauksin. Välillä Niilo on irti, jos olemme mielestämme varmoja, että se ei ole saanut liian kiinnostavia hajuja tai vainuja. Niilo on niin luonnonlapsi varsinkin Jokilaaksossa, että sille ovat ihmisen komennot ilmaa, silloin kun se kuulee tai haistaa luonnon kutsun.
Pari, kolme vuotta sitten otimme käyttöön luonnonlähteen, jonka löysimme hevoshaan vieressä olevan tiheän metsikön keskeltä. Ristimme sen maanomistajan mukaan Johanssonin lähteeksi. Tutkitutimme veden, jota olemme siitä lähtien käyttäneet muun muassa juoma- ja kahvivetenä.
Jo monena vuotena arvatenkin sama kansallislintu-pariskunta on osannut Jokilammillemme ja Tuusulanjokeen. Vain yhtenä kesänä se on pesinyt Jokilaakossa. Alkuaikoina niiden oli aina kohottava siivilleen, kun menimme uimaan. Mutta jo viime kesänä oli toisin. Ne uivat vain vetkkaisesti hieman sivuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti