Kaksipyöräisellä moottoriajoneuvolla Thaimaassa

päivis: Olen mieleltäni motoristi, mutta ehkä en ihan taidoiltani. Nuorena ostin käytettynä 250-kuutioisen Suzukin, jolla ajelin muutaman vuoden. Ns. ruuhkavuosina ajelu jäi. Myöhemmin hankin Jorman kanssa yhteisen moottoripyöräskootterin, jota kuljetimme matkailuauton perään asennetussa telineessä. Sen ajoin Helsingissä risteyksessä päin pakettiautoa ja pyörä meni lunastukseen. Oli lähellä, etten tuon kokemuksen myötä luopunut koko moottoripyöräilystä.

Jorma kuitenkin kannusti ajamaan, sillä pienellä lisärahalla saimme täysin uuden skootterin. Thaimaan Phuketissa kävin "harjoittelemassa" ajamista vasemmanpuoleisen liikenteen seassa. Peugeot-merkkinen, 150-kuutioinen pyörämme vaihtui jossain vaiheessa 300-kuutioiseksi Vespaksi. Sillä olen monet kerrat ajanut työmatkat Tuusulasta Helsinkiin.

Eilen ostin 110-kuutioisen Honda Zoomerin, vaikka tiedän monien ajattelevan, että Thaimaa on ihan vihonviimeinen paikka, jossa haluaisi itse ajaa. Autoa joku ehkä voisi harkita, mutta mopo, kuten suomalaiset paikallisia skoottereita ja muita kevytmoottoripyöriä kutsuvat, ei tulisi kuuloonkaan. Minä puolestani en uskaltaisi ajaa Thaimaassa autoa. Tai ehkä pitäisi ensin totutella ajatukseen.

Ensimmäinen virallinen kuva uudesta Zoomeristani kotitalon takapihalla.
Pyörän väri on mustan ja valkoisen lisäksi tumma violetti, vaikka kuvassa
etuosan värin voisi luulla olevan tummanruskea.

Sain pyörän tänään, kun kaikki tarvittavat paperit oli tehty ja siihen oli asennettu tavaraboxi. Jos oikein innostun shoppailemaan, lisävarusteena on myös koukku, johon voi ripustaa ostoskassin. Zoomer-X:n uudesta mallista löytyy myös hienous, jollaisen luulin kuuluvan vain uudempiin autoihin: moottori sammuu esimerkiksi liikennevaloissa ja käynnistyy, kun annan vähän kaasua. Hiljainen käyntiääni on myös myönteinen ominaisuus.

Ajelimme tänään maaseutulenkin ja kävimme myös Pattaya Suomi-Seuralla. Aamulla ja päivällä on ollut ukkoskuuroja sateineen, joten ajelut jäivät vähän lyhyen sorttisiksi erityisesti suurten vesilammikoiden takia. Mutta ehköhän taas huomenna hyppää Zoomerin satulaan. Omalle pyörälle on nyt enemmän tarvetta kuin koskaan ennen, sillä Seven Seasin koti kaipaa yhtä sun toista tarviketta. Pyöräni onkin siis eräänlainen kauppakassi. Jorma ajelee edelleen omalla Honda Phantomillaan ja useimmiten suuntaa mieluiten kulkunsa johonkin muualle kuin ostosparatiiseihin. Päivittäistä kävelyä emme silti ole unohtaneet.