Eilen päivis hankki oman menopelinsä. Kun ajelin hänen perässään, oli mukava seurata menoa ajolinjoineen. Siinä hän viiletti silmin nähden menosta nauttien kuten moni muukin Thaimaan auringon alla.
Eilen kävimme myös tekemässä Pattaya Suomi-Seuran vuokralaisena loppuselvityksen. Seuran toimitalon ylimmässä kerroksessa olimme asustaneet puolikymmentä vuotta. Vaikka asuminen oli sielläkin halpaa (n. 130 €/kk), on se nyt siitäkin vain kolmasosan.
Jos asuisimme täällä pysyvästi, ei kovin suuria tuloja tarvittaisi elämiseen, sillä moni asia on puolet halvempaa kuin koti-Suomessa.
Aamulenkkejä tai kuntoiluamme emme ole jättäneet, vaan lähes joka aamu säntäämme jalkoinemme johonkin suuntaan. Toistaiseksi voiton ovat saaneet enemmän luonnossa kulkevat kadut, jotka lähtevät aivan yhteisömme kotiportilta.
Kun katselen kuvien läheisen lammen rannan "asumusta" ja muutaman kymmenen metrin päässä onkivaa kalastajaa, tulee käsitys ja olo, että täällä on enemmän ihmisiä, jotka eivät tee työtä tehdäkseen työtä ja saadakseen palkkaa. Vaan he tekevät mitä tekevät enemmänkin elääkseen. Siis ehkä huomattavastikin vähemmän kuin länsimaiseen menoon tottuneet suomalaiset. Tosin pitkää, kuusi tai seitsemänpäiväistä viikkoa tekee hyvin moni.Sama, vain tarpeellisen tekemisen olo tulee kuvan hyötyeläimestä, joka on vähän kuin Jokilaakson kanit. Jotka tekevät sen mitä tekevät elääkseen eikä kai mitään työkseen tai ihmisen silmin katsottuna juuri mitään muutakaan turhaa. Tosin niidenkin mielenkiinto ja uteliaisuus riittää muutamaksi päiväksi, kun pihamaalle ilmestyy uusi härveli, heinäpaali tai muita muutoksia. Kunnes toteavat heinäpaalia lukuun ottamatta, että turha kapistus. Ellei sen alusta tarjoa suojaa vaikka sähkölinjalla tai taivaalla vaanivalle haukalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti