Thaimaassa käteinen on kurssissa

päivis: Täällä Thaimaassa tekniikka on kulkenut vähintään samaa tahtia kuin meillä Suomessa. Tietotekniikka on mukana vähintään yhtä monessa asiassa kuin lännessä. Tosin useimmat maksut hoidetaan vielä käteisellä. Tavallisissa kaupoissa ostokset maksetaan käteisellä, vaikka ainakin suuremmissa ostoskeskuksissa on liikkeitä, joissa on myös maksukorttien lukulaitteet.

Jopa ostettavan asunnon osa-maksun voi hoitaa euroista bahteiksi vaihdetuilla seteleillä. Silloin voi tuntea itsensä hetken aikaa äveriääksi, kun maksaa muutaman tuhannen euron summan bahteilla. Sellaisesta määrästä euroja kun saa ihan sievän nipun Thaimaan valuuttaa. Suomessa maksutapahtuma pitäisi taatusti järjestää tavalla tai toisella pankin kautta. Mahdollisesti se täälläkin on suositeltavaa, mutta ei siis mitenkään pakollista.

Lavataksin maksukin tapahtuu yksinkertaisella tavalla: kun haluaa päästä pois kyydistä, pitää soittaa kelloa ja sen jälkeen kävellään useimmiten apumiehen ovelle, josta kuskille ojennetaan 10 tai 20 bahtin maksu matkan pituudesta riippuen. Usein kuskilla on apumiehen paikalla esimerkiksi oma rouva tai lapsi ottamassa maksun vastaan. Ei ole maksuautomaatteja eikä mahdollisuutta maksaa kortilla. Hyvin nopeasti turistitkin oppivat varaamaan tasarahan, jotta maksutapahtuma sujuu joutuisasti.

Erityisesti tätä maksamisen yksinkertaisuutta arvostan täällä. Suomessa jostain syystä tunnen olevani aina pulassa, kun käytän HSL:n maksuautomaattia maksaakseni arvokortilla juna- tai ratikkamatkan. Harvoin maksuautomaatti veloittaa matkani ensiyrittämällä. Joskus jopa pitää vaihtaa laitetta, ennen kuin matka on maksettu. Saattaa tietysti olla, ettei joka kerta vika olekaan minussa. Olen kuitenkin oppinut ottamaan syyn omille niskoilleni.

Päivittäin esiin aseteltavaan katuravintolaan pankkikorttien maksuautomaatit
eivät oikein istu. Tosin automaatteja ei näytä olevan pysyvämmän
laatuisissakaan ruokailupaikoissa.

Thaimaassa ei ole tullut mieleenkään yrittää maksaa ravintolassa kortilla. Jossain paremman tasoisissa paikoissa se varmaan onnistuisi, mutta käteinen on varma tapa hoitaa maksu. Sen ansiosta myös tarjoilijan on varmasti helpompi saada tapana oleva tippi.

Paikallisten puhelinkorttien hankinta näyttää täällä hoituvan helposti. Käteisellä tietysti sekin. Minä tosin en ole sellaista tarvinnut kuin yhden kerran ostamani tabletin nettiyhteyksiä varten. Puhelinkorttien ostajan ei tarvitse edes itse tehdä mitään. Kortteja saa esimerkiksi Seven Eleveneistä, joissa kassat näpyttelevät laitteisiin tarvittavat tunnukset. Siksi en tiedäkään mistä puhutaan, kun jotkut kertovat viettäneensä tuntikausia teleoperaattoreiden myymälöissä hoitamassa puhelinyhteyksiään.