Kanipuolustuksella on puheenvuoro

jormas: Jatkan villikani aiheesta, sillä huomaan asian olevan mieltäni kutkuttavan. Kuten moni muukin, jossa syyllisen penkillä on aivan joku muu kuin pitäisi. Tässä tapauksessa tuomittavana oli kani tai kaniini.

Oikein innostuin päivän ratoksi hieman tutkimaan asiaa, kun monesti julkisuudessakin esiintyvä riistanvalvoja Veikko Seunakin eilen ilmaisi, että se ei kuulu Suomen luontoon. Veikko tosin on omalla alallaan kuin julkkiskokki konsanaan, kuten kunnon poliitikon kuuluukin. Että siellä missä tiedotusvälineet ja äänestäjät, siellä myös poliitikot.

Mutta kuten pyhä kirja sanoo, "alussa maa oli autio", niin mikäpä luontoon ihmisen mielestä alkujaan kuuluisi. Paitsi ihminen itse, jonka mielestään pitää saada hallita kaikkea mahdollista taivaan ja maan välillä. Kun kuuntelin eilen ihmisten (3 kpl) perusteluita asukasyhdistyksen kokouksessa, niin vakuutuin aiheesta, että kovasti heppoisia ovat perustelut kanin lynkkausporukoilla. Ja nekin vähät perustelut, joita oli, olivat aivan asian vierestä. Sillä kysymyshän olikin siitä, mikä eläin kuuluu tai tässä tapauksessa ei kuulu  ihmisten hoidettuihin puutarhoihin. Se on minunkin helppo ymmärtää, että sinne ei kuulu kani, eikä jänis, eikä peura, eikä rotta, eikä maamyyrä, eikä kai mikään muu kuin leppäkerttu. Jota sitäkin suvaitaan ehkä vain kohtuullinen määrä.

Tähän alle keräsin netistä villikanin ensimmäisen puolustuspuheenvuoron, jonka toivon ajatuksella luettavan, jos kanielämä ylipäätään kiinnostaa. Ja samalla pohtivan, että  onko Suomen luonto tosiaan niin erilainen, sillä poimintani ulottuu eteläisen Euroopan lisäksi myös Norjaan ja Ruotsiin. Olkaapa hyvät:



Vaaleanruskeakarvainen Beatlestukka
ilmestyi jostakin Jokilaaksoon

"Viime vuosina on alettu ymmärtää kaniinien merkitys Etelä-Euroopan luonnolle. Espanjalainen tutkijaryhmä on jopa kutsunut Iberian niemimaan välimerellistä ekosysteemiä kaniinin ekosysteemiksi. Kanien laiduntaminen ja kaivaminen lisäävät elinympäristön monimuotoisuutta luoden avoimia alueita ja dynamiikkaa kasvistoon. Vähintään 72 kasvilajin siemeniä leviää kaniinien papanoissa, jotka myös lannoittavat maata. Lisäksi kanien "käymälät" toimivat ravinnonlähteenä monille selkärangattomille. Sammakkoeläimet, matelijat sekä jotkut linnut käyttävät kaniinien koloja suoja- ja lepopaikkoina.


Kaniini on luontaisella elinalueellaan avainlaji monien petojen saaliseläimenä. Nelisen kymmentä eläinlajia, joihin kuuluu sekä nisäkkäitä, lintuja että matelijoita, käyttää kaneja ravintonaan. Ne ovat tärkeää ruokaa muun muassa ketulle, hillerille, genetille ja Iberian keisarikotkalle. Kannan romahtaminen on osaltaan johtamassa uhanalaisen Iberian ilveksen sukupuuttoon. Villikaniini on tärkeä riistaeläin Espanjassa ja niitä pyydystetään vuosittain miljoonia yksilöitä

Ykkönen ja Kolmonen olivat aikuisinakin niin kesyjä,
että ne voi ottaa helposti syliin.

Kaniini oli muinoin levinnyt laajalle Euroopassa, kuten pleistoseenikauden fossiililöydöt todistavat. Jääkausi työnsi eläimet Espanjaan ja Afrikan luoteisosiin, ja vasta ihminen vaikutti osaltaan niiden uuteen leviämiseen. Kanta on romahtanut Iberian niemimaalla virustautien, elinalueiden tuhoutumisen ja voimaperäisen metsästyksen johdosta. Portugalissa se on luokiteltu silmälläpidettäväksi ja Espanjassa vaarantuneeksi lajiksi.

Kaniini on kuulunut muun muassa Brittein saarten eläimistöön ainakin yhtenä jääkausien välisenä aikana, mutta laji hävisi mannerjään peitettyä alueen. Brittein saarille se levisi uudelleen Ranskasta normannien hallitsijoiden ajalta lähtien (1100–1200-luku). Englannissa on havaittu, että villikanit tuottavat merkittäviä ekosysteemipalveluja. Kun laitumilla ei laidunneta lehmiä eikä muitakaan eläimiä, kaniinista on tullut luonnon monimuotoisuuden kannalta avainlaji. Useat niittyjen selkärangattomat ovat täysin riippuvaisia kaniinien esiintymisestä.

Samanlaisiin tuloksiin on päädytty Ruotsissa, jossa kaniineja on ollut jo sata vuotta. Sielläkin on laiduntaminen loppunut luonnonmaisemissa, ja monet aiemmin avoimet alueet ovat kasvaneet umpeen ja ruohottuneet. Kaniinien laiduntaminen ja jatkuva kaivuutyö on tuonut esille paljasta maata, jossa monet harvinaiset kasvit ovat pystyneet itämään maan siemenpankista ja leviämään. Useat harvinaiset kasvit ja jotkut sienetkin ovat säilyneet Hallannin hiekkadyyneillä ja nummialueilla kaniinien ansiosta. Ruotsissa kaniineja elää muun muassa Gotlannissa ja Skånessa. Myös Norjaan kaniini tuotiin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Lisäksi kaniineja on monilla Norjan ja Tanskan rannikoiden saarilla."

Kuten olen kuuroille korville yrittänyt perustella, suurisuisimpien mielestä Suomen luontoon saa näköjään kuulua valikoidusti maahanmuuttajia; eläimiä ja kasveja. Ja yhtä valikoivia haluamme olla maahanmuuttajaihmistenkin kanssa.

Jotkut eläväiset saavat  kuitenkin Suomeen kuuluvan statuksen ennen kuin täällä on ensimmäistäkään kappaletta kyseistä lajia ja toisen pitänee olla täällä vuosisatoja tullakseen hyväksytyksi. Ja jotkut lajit eivät tule hyväksytyksi koskaan.

Mutta olkoon muut mitä mieltä tahansa, minä nousen yllä olevan  puolustuspuheenvuoron perusteella puolustamaan kyseisen kasvissyöjän oikeutta olla ja elää Suomen luonnossa. Ja jotta pysyisin suhteellisesti oikealla reviirillä, tehköön istutettujen krokusten ja tulppaanien keskellä rouva tai herra puutarhuri kanikoplalle pihallaan ja maahanmuuttajakasvien täyttämällä puutarhallaan sen minkä parhaaksi näkee, kunhan ei aiheuta teurastamilleen pääsiäspupuille tarpeetonta kärsimystä.