Entäpä jos?

päivis: Aamuisin lehteä lukiessa tulee mieleen kaikenlaista. Itse nimitän sitä ADHD-kohtaukseksi, joka Jorman mielestä kestää noin vartin. Ehkä se on minun luova hetkeni, jonka kyllä toivoisi kestävän päivittäin vähän kauemminkin.

Tänään jostain välähti mieleen, että kun ihminen luotiin, tai miten nyt sitten saikaan alkunsa, mitäs jos olisikin käynyt niin, että olisi syntynyt ihminen, jolta puuttuisi kokonaan kyky olla toiselle paha. Toisessa ääripäässä olisi ihminen, joka ei loukkaa, eikä kiusaa koskaan ketään. Haitarin toisessa päässä taas olisi kykenemättömyys tappaa ketään. Ihmiset olisivat yksinkertaisesti vain herttaisin hyviä. Miksi näin ei voi olla?

Maailma olisi varmaan huomattavasti parempi paikka. Ketään ei tarvitsisi pelätä, ei olisi sotia, eikä armeijoita ainakaan nykymuotoisina. Kukaan ei keksisi vetää toista turpaan, ei kyykyttää, ei kiusata töissä eikä koulussa. Kotiväkivallasta puhumattakaan.

Ruusuisia ajatuksia aamutuimaan?

Tällainen ihminen ei tietysti voisi myöskään tappaa eläimiä, joten kaikki ihmiset olisivat kasvissyöjiä. Kaltoin kohdeltuja eläimiä ei olisi, kun sellainen ei yksinkertaisesti tulisi kysymykseenkään. Se mahdollisuus puuttuisi kokonaan ihmisen toimintatavoista.

Kuinkahan ihmiset silloin käyttäytyisivät nakkikioskijonossa? Jos joku örveltäjä tulisi etuilemaan, olisimmeko lampaita, jotka vain tyytyväisinä antäisivät nälkäiselle tilaa? Ehkä. Liikenteessä annettaisiin kohteliaasti paikka kaistan vaihtajille. Ei tulisi mieleenkään yrittää ajaa lähemmäksi edessä ajavaa, jotta viereisen kaistan kuski ei pääsisi eteen. Sen sijaan hiljentäisimme omaa vauhtiamme, jotta toinen pääsisi kaistallemme. Torvet eivät koskaan soisi. Tai soisivat vain, jos pitäisi aidosti varoittaa muita liikenteessä olevia.

Varmaan ei olisi rikollisiakaan, koska toisen omaisuuteen kajoaminen olisi tietysti paha asia. Tai sitten rikollisuus olisi kohdistunut vain asioihin, jotka eivät millään tavalla henkilöidy kehenkään. Taisin aamulla olla vielä unessa, kun tällaisia ajattelin.