Me siat

jormas: Yhteiskuntavastuuta voi kantaa monella tavalla tai jättää kantamatta. Itse käytin eilisen eläkepäivieni ratoksi keräämällä Kuuautomme lavallisen roskia ynnä muuta jätettä Ruotsinkylässä sijaitsevan Metsäntutkimuslaitoksen mailta ja puomien läheisyydestä. Tympeää, mutta kuitenkin jotenkin hyvin palkitsevaa tekemistä. Koin itseni ja elämäni tarpeelliseksi.

Moni voi ja myös elää vailla mitään vastuuta ja jättää lähes kaiken muiden huoleksi. Sitten on iso liuta niitä ihmisiä, joiden mielestä asia on hoidettu, kun se on pois omista silmistä. Tästä yksi oivallinen esimerkki on roskaaminen. Ihmiset, jotka viittavat kintaalla lajittelulle ja kai koko roskaamisasialle. Että ei kuulu mulle, mutta saattavat pitää aikamoisen älämölön, kun näkevät koiranjätöksen porttinsa pielessä. Tuntuu, että joillakin on vallalla ajattelu, että jätetään jälkikasvulle pallo täynnä paskaa ja evästykset, että ostakaa uusi maapallo.

Tästä hyvä esimerkki on yhteiskunnan varoin yllä pidettävä puistoalue festaritapauksen tai ulkoilmakonsertin jäljiltä, nakkikioskin ympäristö viikonloppumyynnin jälkeen tai vaikkapa Vantaanjoki rantamaisemineen joka vuotisen kaljakellunnan jälkimainingeissa. Muuttuisiko ääni kellossa, jos näiden jälkien siivoamiseen ei käytettäisikään vero- tai muita yhteiskunnan varoja?

Kerran tulin Jokilaaksoon ja huomasin, että sinne oli tuotu peräkärryllinen jätteitä. En kehtaa kirjoittaa silloisia ajatuksiani, vaikka suurisuinen olenkin. Niin kauan tongin jätekuormaa, että sain langanpäästä kiinni, jota seuraamalla päädyin Vantaan puolelle, varsin tasokkaan omakotitalon pihaan. Uima-allas, ulkogrilli, huvimaja, viimeisen päälle hoidettu nurmi ja niin edelleen. Osoitteen perusteella löysin nimen ja puhelinnumeron, johon soitin. Että onkohan konseptit jotenkin sekaisin, kun teidän jätekuorma on tuotu pihaamme. Vastauksena isukilta kuulin, että hän oli antanut pojalle tehtäväksi kaatopaikkakuorman viennin. Mukaan oli kuulemani mukaan annettu kaatopaikkamaksut, bensarahat ja kaikki. Niin tai näin, mutta sanoin, että jos pihani ei ole siivottu jätteistänne vuorokauden kuluessa, on satavarma, että kippaan kuorman uima-altaaseenne. Kun vuorokausi vaihtui, oli pihamme viimeisen päälle siisti. Hävinnyt oli vantaalaisten jätteiden lisäksi myös omat roskamme. Kiitos siis siitä.

Mutta mikä saa meidät elämään kuin porsaat konsanaan? Vaikka jääkaapit, muovit, mikrot, paperit, pahvit elektroniikka, akut, rautaromu, renkaat ja monet muut voi viedä ilman korvausta moneen paikkaan ilmaiseksi? En tiedä vastausta, sillä ollessani kaikkea muuta kuin vastuullinen aikuinen, tein näin enemmän tai vähemmän itsekin. Joten ainakin joltakin osin voin katsoa tulleeni iän myötä vastuullisemmaksi aikuiseksi.