Vaikka tosissani taidehistoriaa aikoinaan opiskelinkin, kiinnostus taidetta kohtaan on noiden opintojen jälkeen ollut sattumanvaraista. Ehkä eniten minua on kiinnostanut arkkitehtuuri, jota ei ehkä aina voi edes laskea taiteeksi. Riippuu vähän arkkitehdin taidoista.
Hankin vähän aikaa sitten työnantajan antamilla kulttuuriseteleillä vuosikortin Suomen valokuvataiteen museoon. Kävin samalla katsomassa museon näyttelyt. Valokuvataiteen taiteellisuus tuli siinä sivussa kyseenalaistettua. Vai mitä taiteellista on esimerkiksi valtavassa kasassa paperisia värivalokuvia? Hirveä työ tuon kasan aikaansaamisessa ainakin on ollut. Ja kovasti on kulunut valokuvapaperia ja tulostimen värejä.
Museon näyttelyiden teemana on snapshot, suomeksi puhutaan näppäilykuvista. Joukossa oli muun muassa yksityisiä pornokuvia, joiden väitettiin olevan taidetta. Ehkä taide - tai porno - oli katsojan silmissä.
Nykyään on tosi helppoa olla olevinaan vaikka taidevalokuvaaja. |
Eihän siitä ole kuin pari vuosikymmentä, jos sitäkään, kun valokuvien ottamiseen liittyi aina poseeraaminen: istuttiin tai seistiin ja katsottiin kameraan. Kuvaamista sitä paitsi hillitsi se, kun kameroissa tarvittiin filmirulla, joka piti ensin kehittää ja tulostaa paperikuviksi, ennen kuin otoksia saattoi katsella.
Nytkin tietysti poseerataan, kun otetaan selfieitä. Mutta kamera on helposti kuvausvalmiina kaikissa muissakin mahdollisissa tilanteissa. Eräätkin kerrat ihan tavalliset ohikulkijat päihittävät ammattikuvaajat olemalla juuri oikeaan aikaan paikalla, kun sattuu kolari, tulipalo tai muu uutislehtiä kiinnostava asia. Ja siitä vielä jopa maksetaan kuvauspalkkio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti