Myrkytetty mielikuvitus

jormas: Elämässä kuulee paljon hyviä ja huonoja viisauksia. Molemmista on itselle eväiksi, kun vain pysähtyy ajattelemaan mitä niillä oikeasti tarkoitetaan. "Nukutaan yön yli tai lasketaan kymmeneen" monen kohdalle sovelluttuna jättäisi paljon puolison pahoinpitelyjä tai peräti tappoja tekemättä, jos päreensä polttanut saisi tunteensa kuriin ennen tekoa.

Tunne, tahto ja järki. Kun järki saa käyttöönsä tahdon, teemme paljon vähemmän virheitä kuin että tunne saa tahdon käyttöönsä. Monelle juopolle on tuttua vaimon tekemät liian pienet lihapyörykät ynnä vastaavat saman kaliberin jutut, joilla syillä on valtakunnassamme eräskin pullo tyhjennetty. Puoliso ja lapset huomaavat usein paljon aikaisemmin, kun juomari aloittaa petaamaan oloaan tolalle, että tunne saisi tahdonvoiman käyttöönsä. Jotta voisi lähteä ovet paukkuen ja huutaa perään, että sun pöperöitäs ei syö yksikään tervejärkinen ja kakarat hiljaa!!!!
Sitten tullaan kotiin päivän, parin päästä katuvana ja yritetään yhdessä pohtia mikä minuun meni. Vaan sitä mikä tuntuu tunnetilassa kentälle lähiessä oikealta ei sitä pölyn laskettua järjen valossa enää olekaan.

Usein työpaikolla puhutaan esimiestaidoista ja johtamisesta. Joskus tuntuukin, että työntekijälle on kaikki sallittua ja alaistaidot on aivan outo juttu. Mutta taas toisaalta. Aivan liian usein esimies tuntuu nauttivan työnantajan luottamusta aivan eri asteikolla kuin enemmän tai vähemmän parhaansa yrittävä duunari tai duunaritar. Ja kun esimies ojentaa alaista, sen tuntuvat tietävät kaikki, mutta kun esimiehen esimies viimein ojentaa esimiestä, kun tarpeeksi moni alainen on saanut tarpeekseen ja lähtenyt muille maille, tapahtuu esimiehen nuhtelu tai muut pyyhkeet salassa varsinkin niiltä keitä esimies on nöyryyttänyt tai hiostanut alamittaisilla esimiestaidoillaan. Yksi hyvä johtaminen, jota en koskaan itse oppinut tai en pitänyt tärkeänä, on Mikki-Hiiri johtamista. Suuret korvat ja huomattavasti pienempi suu.

Eilen menin osaomistuskoira Niilon kanssa oikein Kivikylään saakka koirapuistoon. Ja luin miten stadissa määritellään pienet ja isot koiran, jos on kaksi tarha-aitausta vierekkein. Näytti olevan niin, että alle 15 kiloinen on pieni ja sitä isompi iso koira. Pieni saa mennä isojen tyttöjen ja poikien leikkeihin ulkoiluttajansa vastuulla, mutta ei päinvastoin. Päinvastoin ei tarkoita sitä, että ulkoiluttaja saa mennä isojen koirien aitaukseen pienen koiran vastuulla, vaan jotakin muuta...

Myrkyttynyt mielikuvitus voi pilata koko elämän ja ilon

Matkalla pois kävelin Keskuspuiston siimeksessä pyörä- ja kävelytietä, kun ohitse porhalsi fillaristi. Joka hyytyi sitten verkkaiseen vauhdinpitoon edessä olevassa ylämäessä. Pysähdyin tarinoimaan, kuten usein teen tähtien asennon ollessa sille suotuisa. Mies kertoi olevansa hoitaja, vähän yli viidenkympin ja sairastavansa lihaksia rappeuttavaa tautia, joka jatkaa etenemistään ilman toivoa paranemisesta. Puolen tunnin jutustelun jälkeen sanoin, että olen kehitellyt itselleni aforismin ja elämän ohjeen sille ajanjaksolle, kun jalka ei ehkä enää nouse, jos vaikka nuppi toimisikin. Että haluatko kuulla? Hän halusi, joten sanoin: "Mielikuvitustani  ette vie". Mies mutusteli kuulemaansa aikansa ja sanoi, että todella hyvä. Ja että sen kanssa hän jaksaa kävellä taas monta mäkeä, joissa hän aiemmin laittoi pyöräänsä vain isompaa pykälää päälle.