Ruokaostokset vietiin kotiin jo ennen nettikauppaakin

päivis: Tänään on lehdissä ja radiossa kirjoitettu ja puhuttu netin kautta toteutettavasta ruokakaupasta. Asiakas hoitaa netin kautta ostokset ja saa ne kotiin kannettuna tai hakee jostain jakelupisteestä. Ihan niin kuin siinä olisi jotain uutta. Uutta on tietysti netin käyttö.

Vietin ensimmäisen välivuoteni ylioppilaskirjoitusten jälkeen - välivuosia taisi lopulta olla kolme - ruokatavarakaupan autokuskina. Sain homman, vaikka ajokorttini oli vain parin kuukauden ikäinen. Tehtäviini kuuluivat kotiinkuljetukset ja kauppiasrouvan kanssa käynnit tukussa. Kotiinkuljetukset olivat pääasiallinen työtehtäväni. En enää muista, keräsinkö minä kuljetusta varten asiakkaiden tilaamat ostokset vai oliko se myyjien tehtävä. Olihan siinä ainakin tietynlainen vastuu, jotta asiakas sai sitä mitä tilasi.

Kauppaostosten tekoon liittyy usein
muutakin kuin tarpeellisen ruoan
hakeminen. Joskus kauppareissut
voivat olla jopa elämys. Niitä
nettikauppa ei juuri taida tarjota.

Edelleen nettiruokakauppaa ajatellessani mietin, onko olemassa riski, että asiakkaalle laitetaan epäkuranttia tavaraa, joka ei kaupassa asioivalle asiakkaalle ehkä kelpaisi. Toisaalta siinä olisi ilmiselvä vaara, että asiakassuhde ei jatku, jos asiakas on tyytymätön saamiinsa tuotteisiin. Esimerkiksi, että nettikaupan kuljetus toisi maitoa tai leipää, jonka viimeinen käyttöpäivä on aivan sillä hilkulla.

Kotiinkuljetus muistojeni ruokakaupassa oli asiakkaille täysin maksuton. He soittivat tilauksensa kauppaan ja yleensä kuljetettavaa eri osoitteisiin oli aina auton tavaratilan verran kerrallaan. Joskus varsinkin johonkin lähiseudulle tuli vietyä lyhyemmälläkin varoitusajalla esimerkiksi korillinen kaljaa, jos kotirouvalla tai eläkeläismiehellä alkoi oma juomavarasto ehtyä. Opin siis tuntemaan myös elämän nurjaa puolta.

Mieliinpainuvimmat kotiinkuljetukset tein vanhusten palvelutaloon, jossa asukkaat tekivät itse ruokansa. Siellä tutustuin moniin hauskoihin ikäihmisiin, jotka muistan tosi hyvin edelleenkin, muistan jopa heidän nimensä. Oikeasti osasin arvostaa myös sitä, kun asiakkaat antoivat muuten vain hyvää hyvyyttään kaikenlaisia pieniä lahjoja. Kerran sai erään asiakkaan itse tekemän kaleidoskoopin, kerran pienen istuvaa poikaa esittävän patsaan. Arvostus noita lahjoja kohtaan tosin on tainnut kadota jossain vaiheessa, sillä luulenpa, etteivät kyseiset esineet enää ole hallussani.