jormas: Alla sanomalehdistä kaksi lyhentämääni uutista:
"Syyttäjä on päättänyt nostaa kolmea Helsingin kaupungin sosiaaliviraston sosiaalityöntekijää ja yhtä johtavaa sosiaalityöntekijää vastaan syytteen epäillystä virkavelvollisuuden rikkomisesta. Tekoajat sijoittuvat heinäkuun 2010 ja toukokuun 2012 välille.
Yhdelle sosiaalityöntekijälle on tehty päätös syyttämättäjättämisestä.
Syytteet sosiaaliviranomaisten osalta liittyvät 8-vuotiaana kuolleen Eerikan asiakkuuden hoitamiseen Helsingin kaupungin sosiaaliviraston lastensuojelun avohuollon sosiaalityössä.
Terveydenhuollon ammattihenkilöiden osalta syytteet liittyvät lapsen pahoinpitelyn tai kaltoinkohtelun tunnistamiseen terveydenhuollossa.
Kaikki epäillyt ovat kiistäneet syyllistyneensä asiassa rikoksiin.
8-vuotiaasta tytöstä oli tehty kaikkiaan 11 lastensuojeluilmoitusta. Ilmoituksia tekivät tytön biologinen äiti, useat naapurit, luokanopettaja ja koulun rehtori.
Poliisin esitutkinta paljasti, Eerika oli joutunut kestämään kotonaan päivittäistä väkivaltaa, nöyryytystä ja vapaudenriistoa. Lopulta tyttö kuoli tukehtumalla, kun isä ja äitipuoli olivat sitoneet tytön tiukkaan pressukääreeseen."
Ja tässä toinen: "Viisivuotiaan pojan kertomus vanhempiensa käytöksestä johti rikostutkintaan viime vuonna. Poika oli kertonut perheneuvolan psykologille, että hänen äitinsä oli antanut hänelle tukkapöllyä ja luunappeja ja vetänyt korvasta. Poika kertoi syyksi sen, että hän oli kakannut housuunsa.
Sosiaaliasema teki tapauksesta rikosilmoituksen, ja poliisi alkoi tutkia sitä. Taysin lasten oikeuspsykiatrian työryhmä kuuli lasta tapahtumista. Nyt lapsi ei enää ollut kovin halukas kertomaan tapahtumista. Lapsi kertoi kuitenkin muun muassa, että äidin tukkapöllyt eivät tuntuneet pahalta, mutta isän tuntuivat aika pahalta.
Psykologista, psykiatrisesta sairaanhoitajasta, lastenpsykiatrian erikoislääkäristä ja apulaisylilääkäristä koostuva ryhmä totesi raportissaan yksimielisesti, että pahoinpitelyepäily saa tukea lapsen kertomuksesta."
Itse olen rikkonut lakia monella tavalla ja saanut siitä myös tuomioita. Vaikka asianajaja saattoi olla eri mieltä, olin syyllinen ilman oikeudekäyntiäkin. Mielestäni se on suoraselkäistä, ryhdikästä ja selkärankaista.
Olen myös kurkistanut lain toteutumista ja yhdenmukaisuutta toimimalla käräjäoikeuden maallikkotuomarina useamman vuoden. Siitä jäi eväitä moneen, hyvään ja huonoon mielipiteeseen, joihin ehkä palaan joskus.
Yhteistä kahdessa kopiomassani uutisessa on vain, että kaikki ovat mielestään syyttömiä. Mielenkiintoista jälkimmäisessä tapauksessa on, että suurinpiirtein samanlaisella ammattitaidolla oleva henkilöstö totesi lasta kohdellun väärin ja teki asiasta sentään ilmoituksen poliisiille.
Eerikan tapauksessa ei samantapainen asiantunijakollegio päätynyt kai mihinkään. En ehkä olisi edes kirjoittanut tätä, jos edes yksi sosiaali- tai terveydenhuollon ammattilainen olisi ollut reilusti sitä mieltä, että olen tehnyt väärin, olen osaltani syyllinen ja kannan siitä sen vastuun, minkä oikeus määrää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti