Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Koiranelämä voisi kelvata malliksi

päivis: Elätti-sana jäi jotenkin elämään ja jatkan siitä muutaman ajatuksen. Tänään istuimme hetken uima-altaalla, jonne tuli noin nelikymppinen ulkomaalaismies nuoren thainaisen kanssa. Nainen jäi ottamaan itsestään kännykkäkameralla kuvia, kun mies kävi uimassa. Ilmiselvä elätti, ajattelin naisesta. Ajatus ei ehkä ihan osunut oikeaan, sillä olin kuulevinani naisen myöhemmin selittävän miehelle englanniksi jotain työpaikastaan tai sinne kulkemisestaan. Mutta se ei ollutkaan se varsinainen juttu, jota jäin miettimään.

Jäin pohtimaan sitä, että mitenkähän tyhjänpäiväistä elämä on, jos sen päällimmäinen tarkoitus on tällääntyä ja yrittää näyttää mahdollisimman kauniilta. Kun olin jalkahieronnassa, siellä yksi nuori hierojaneitonen käytti vähintään yhden tunnin varpaankynsiensä laittamiseen. Ehkä siinä saivat uuden värin myös sormenkynnet.
Mona Lisa edustanee 1500-luvun
alun naisihannetta. Hänen tuskin
tarvitsi kovin paljon ehostaa itseään
näyttääkseen kauniilta.

Kenties itseensä keskittyminen meikkaamalla ja hiuksia laittamalla kuuluu erityisesti tiettyyn nuoruusikään. Toisaalta juuri silloinhan nainen taitaa olla kauneimmillaan, eikä varmasti tarvitsisi juuri mitään laittautumista näyttääkseen hyvältä.

Mutta kriittinen pohdiskeluni altaalla päättyi oikeastaan kysymykseen siitä, että mikä sitten on tärkeää. Sekö, että pitää opiskella hirveästi, löytää itselleen kelpo puoliso ja työpaikka, hankkia lapsia ja elää jonnekin hiipuvaan keski-ikään saakka ruuhkavuosia, joista jälkeenpäin ei muista juuri muuta kuin ainaisen menemisen ja jatkuvan väsymyksen?

Ihailen Jomtienin rannalla koiria, jotka eivät tee mitään turhaa. Ne eivät ymmärrä tälläytymisestä mitään. Monella on kirppuja, puuttuu häntä, joku jaloista linkuttaa pahasti ja iho saattaa olla ruvella tai verinaarmuilla. Ne ovat ja elävät tässä ja nyt. Ne makaavat varjossa ja siirtyvät välillä kuumalle hiekalle auringonpaisteeseen. Kun niille sopii, ne tulevat rannalla istuskelevien luokse, tarjoavat tassuaan ja odottavat, että saavat ehkä palan koirankeksiä tai rusinapullaa. Kun ovat saaneet vielä pienen rapsutuksen karvaiseen ja likaiseen turkkiinsa, ne voivat taas jatkaa jokapäiväistä oloaan: makaamista varjossa ja sitten taas auringonpaisteessa kuumalla hiekalla.

Ei kommentteja: