Kävijätilastoja, elättien ja vähän muidenkin elämää

Jormas: Katselin pitkästä aikaa kävijätilastoja. Huipussaan ne olivat viime kesänä Hyvinkään Asuntomessujen aikaan, ollen silloin 3000 käyntikertaa kuukaudessa. Siten lukijat tai osa kaikkosi ja määrä putosi sinne missä se oli ennen messuja, noin 1000 kuussa. Sieltä olemme pikkuhiljaa kasvattaneet määrää. Nyt sivuillamme on kävijöitä 2000 kuukaudessa.

Vaatimatonta, mutta silti kovan tekemisen takana. Juuri mitään käsitystä meillä ei ole mistä lukijat muodostuvat. Mutta jotain tiedämme, sillä silloin tällöin tulee joku, joka ottaa hihasta kiinni tai vastaavaa ja sanoo olevansa vakituinen lukijamme.
Tilastojen mukaan blogia luetaan suhteellisen paljon ulkomailla. Mutta jos joukossa on joku kuka haluaisi yhdistykseemme jäseneksi muuten vain tai tekemäänkin jotain, niin rohkesti yhteyttä. Yhteystietoja on näillä blogisivuilla, mutta myös kotisivuillamme www.elamantahden.fi.

Minun kaikki tuherrukseni ovat myös eräänlaista elätin elämää. Eläkkeellä kun ollaan. Tosin itselläni oli käsitys, että omillani olen, sillä jokunen vuosikymmen on tullut myös maksettua eläkemaksuja. Veroja saa myös eläkkeesta maksaa edelleen aika tavalla, joten aivan puhtaalla omalla tunnolla tallaan asfalttikatuja Sumessa ja käytän myös muuta hyvää tai tarvitsemaani, joita on saatu aikaan minunkin palkkarahoillani.

Mutta veroja maksaisin prosentuaalisesti vieläkin enemmän, jos menisin eläkkeen päälle takaisin palkkatyöhön. Joten koen kyllä itsekin valitsemieni päättäjien pelaavan eräällä tavalla kieroa peliä. Sillä kun ottaa niin sanotusti eläkkeen ulos sillä veroprosentilla kuin se kuuluu, jos se on ainut tulomuoto, niin sen päälle hankituista palkkarahoista on vero 40 % pintaan. Minulle se tarkoittaa, että en kanna sellaista yhteiskuntavastuuta, josta saisin verotettavaa tuloa. Pienen mieleni pientä kiusaa tai kapinaa mielestäni epäoikeudenmukaisesta verotuksesta. Mutta itsehän valitsen asuinmaani ja asioistani päättäjät. Eläkeläiset halutaan töihin, jotta he eivät olisi kuluttamassa ansaitsemiaan eläkerahoja. Olisi kai hyvä, jos mahdollisimman moni kuolisi sorvin ääreen.

Päivis kirjoitti toisen elätin eli koiranelämästä, josta olen tarinoinut itsekin. Kuvassa kolme sellaista Jomtienin rantakävelykadun varrella paikassa, jonka olen nimittänyt päihdeongelmaisten keräilypisteeksi. Täällä tai siellä aikaansa viettävät saattavat arvella missä kyseinen piste on ja löytääkin sen. Arvaukset voi pitää mielessään tai kirjoittaa tänne tai vaikkapa facebook-sivullamme: https://www.facebook.com/jormasoini.paivistranden. Kannan antamastani paikan nimestä täyden vastuun vähintään samalla tavalla kuin poliitikotkin tekemisistään.
Kuvan ensimmäisen koira on ruokaa-aikaan ollut paikalla tai ainakin siellä missä sitä jaeteen. Oleskelupaikastaan huolimatta sillä ei ole kaljamaha.

Joku päivä sitten kirjoitn täkäläisestä tavasta, jossa lapset voivat olla mukana, kun vanhemmat tahkoavat enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi perheelle leipää. Siinä oli äidin hierontapiste, jossa hän antoi erinomaisia hierontapalveluita rantakadun hiekalla. Isukki taisi olla laittamassa turisteille ja paikallisille rantatuolien aurinkovarjoja pystyyn. Mutta jotta ei jäisi kuvaa, etteikö mies osallistuisi päivähoitoon, laitan tähän toisen kuvan. Siinä mies osallistuu ansiokkaasti jälkikasvunsa hyvinvoinnin edistämiseen ja riittävien päiväunien saantiin.