Lähtöfiiliksissä

päivis: Nyt ollaan taas niin pitkällä, että istutaan lentokentällä odottamassa Bangkokin-koneen lähtöä. Perillä olemme lauantaina paikallista aikaa aamuyhdeksän jälkeen, Suomen aikaan aamuyöstä. Jatkan, kun olemme taas thaikku-kodissamme ja nettiyhteyksissä.

Odotus Helsinki-Vantaalla vaihtui noin 9,5 tunnin lentomatkaksi, kunnes
tehtiin vielä vajaan kahden tunnin bussimatka Bangkokin kentältä Pattayalle.

Nyt ollaan siis täällä kotona Soi Welcomilla ja nettiyhteys toimii. Se on aina pienoinen jännityksen paikka. Nyt minun koneeseeni saatiin yhteys vain toisen langattoman verkon kautta, mutta yksikin riittää. Toiseen yhteys varmaan löytyy myöhemmin.

Pattaya ja Jomtien olivat lähes ennallaan. Enhän tosin ennättänyt nähdä paikkoja juuri muuten kuin bussin ikkunasta ja lavataksin matkustajien penkiltä. Mutta huomenna tai viimeistään ylihuomenna alamme taas toteuttaa aamulenkkejämme, joten kävellen uudet kuppilat, kaupat ja rakenteilla olevat talot huomaa paremmin. Kotikadullemmekin näkyy avautuneen jokunen uusi ruokapaikka. Näin olin huomaavinani, kun kävin ostamassa hedelmiä jo tutuksi käyneeltä kauppiaalta.

Mopotaksitolpan kahta koiraa en sen sijaan nähnyt. Koirat on helppo tunnistaa, sillä joku on lähinnä kai itseään hauskuttaakseen piirtänyt niille tussilla kulmakarvat ja muuta koiran ilmettä korostavaa. Ehkä leppoisat koirat olivat vain jossain muualla, näin toivon. Tutut koirat ovat täällä yhtä tärkeä asia kuin ovat tutut ihmiset. Niitäkin oli Pattaya Suomi-Seuralla taas monen monta. Kanssamme samaa kieltä puhuvat ihmiset on varmasti yksi syy, miksi viihdymme niin hyvin täällä Thaimaan lämmössä (tänään plusasteita päälle 30).