Täällä ollaan pallon toisella puolella

Jormas: Kmmenen tunnin lento meni Finnairin puhalluslampulla oikein mainiosti. Sen verran se vaikutti korvien välin kellossa, kun neiti tai herra Aika kävelee täällä Pattayalla viisi tuntia Suomen vastaavaa edellä, että tuli nukuttua yli yhdeksään. En edes muista koska niin olisi käynyt aiemmin. Pyydän siis velttoiluani julkisesti anteeksi.

Viinakärrystä viinaa turisteille...

Päivällä lähdimme kuitenkin totuttuun tapaan kävellen liikkeelle. Askelsimme reipas viisi kilometriä ja teimme havaintojo sieltä täältä, mikä on muuttunut ja mikä on ennallaan.
Aina jotain uutta on maisemiin tullut, uusi yrittäjä jossakin ja toisaalla taas vastaavasti lappu luukulla.

Täällä(kin) on monta tapaa saada tai ainakin yrittää saada leipänsä, sillä sosiaaliturva rakentuu täkäläisittäin hieman toisella tavalla. Terveen ei ole kovinkaan yksinkertaista mennä sosiaalityöntekijän tai työvoimaviranomaisen pakeille, että kuinkas olisi toimeentulon laita, kun otin tai sain lopputilin.

Ja sen päälle diskomusaa kaikelle kadun kansalle...

Viimeisen reippaan vuoden aikana olemme saaneet Jomtien rantakadun varteen tyhjälle hiekkatontille yömarkkinat, joka näyttääkin koko ajan kasvavan. Se on oikein mukava ja oiva lisä turisteille, mutta tietty, myös tervetullut paikka saada aika moneen, paikalliseen suuhun leipä.

Samalla reissulla näpsin markkinoilta tämän blogin kuvat.

Rantatuolissakin on istuttu. Sieltä laitoimme Omia polkuja kulkevien kivijalkakaupan yhteiskuntavastuun kantajille, Maritalle ja Jarkolle, mutta miksei muillekin kävijöille nykyaikaiseen tapaan paperipostikortin. Nykyaikainen tapa tarkoittaa, että kortti tulee digitaalisessa muodossa merten ja mannerten yli täältä Suomeen. Siellä se painetaan paperikortiksi ja postisetä, -täti,-tyttö tai -poika toimittaa sen pienenkauppamme seinässä olevaan punaiseen postilaatikkoon. Joten olkaapa keskiviikon maissa valppaina.