Kirjoituksiamme luetaan nykyisin monessa maassa. Kymmenen suurinta ovat Suomi, Yhdysvallat, Venäjä, Thaimaa, Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta, Ukraina, Ranska, Malesia ja Serbia. Itse epäilen, että ainakin Ruotsi puuttuu tilastoista. Emme tiedä ovatko ulkomailla olevat lukijamme suomenkielentaitoisia, käyttävätkö he käännöskoneita ja niin edelleen tai miksi he ylipäätään käyvät sivuillamme. Olisi mukava saada "sieltä jostakin" joskus joku palaute.
Luetuin kirjoitus koko aikana on ollut "Merikontti, koti ja asunto". Toisena on kirjoituksemme Keski-Uusimaa -lehden kielteisen julkisuuden kestojulkkiksen, Juhani Sjöblomin tekemästä vapaaehtoistyöstä.
Mutta miksi sitten pidämme blogia? Tärkein syy lienee oma mielemme ja itsemme ja että tästä on tullut tapa. Ehkä on itsellekin hyväksi purkaa mieltään tavalla tai toisella niin myöteisessä kuin kielteisessäkin hengessä.
Vaikka kommentteja ja palautteita on vähän, on joukossa myös niitä, jotka kertovat lukevansa blogiamme joka päivä. Joten kirjoittamisillamme lienee jotain merkitystä myös muille.
Kun olin palkkatöissä, tiesin myös työnantajani lukevan blogiamme. Sain siitä palautettakin. Kielteistä ja myönteistä.
Kaiken kaikkiaan palautetta on tullut myös sahköpostilla, chatilla, tekstiviesteillä ja muun muassa facebookin kautta. Niistä voimme päätellä ainoastaan, että emme osaa yhtään sanoa muutamaa tuttua lukuunottamatta ketkä blogisivuillamme käyvät saati sitä lukevat.
Mutta kirjoittaminen on mukavaa. Kun kännykät yleistyivät, ajattelin ja taisin sanoakin, että ihmisten kyky ja halu kirjoittaa katoavat kokonaan. Mutta harvoin olen ollut niin totaalisen väärässä, sillä oletan esimerkiksi nuorten kirjoittavan tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Sähköpostien, blogien, chatien sekä tekstiviestien käyttö on monelle arkipäivää. Hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti