Ystävänpäivän myös monenlaiset leivonnaiset käyvät kaupaksi tai ainakin kotileipurit pääsevät näyttämään taitojaan. |
Ystävänpäivä ei meillä ole mikään vuosikymmenten takainen juttu. Pikkuhiljaa se on ilmestynyt helmikuun 14. päivän ohjelmaan. Ja arvatkaapa miksi? Ainakin minun tulkintani on, että kuten äitienpäivä tai isänpäivä, myös ystävänpäivä alkaa olla kaupallisesti merkittävä päivä. Kymmenen vuotta tästä eteenpäin ja kukaan, ei kukaan, kehtaa olla antamatta lahjoja ihmisille, joita haluaa pitää ystävinään.
Radiosta kuulin, että tämän vuoden ystävänpäivänä ihmiset ovat lähettäneet jotain kolme miljoonaa ystävänpäiväkorttia. Se on aika paljon. Saman verran ystäväkortteja jaettiin postiluukkuihin ja -laatikoihin viime vuonnakin.
Moni on varmaan povannut, että korttien lähettäminen alkaa olla taakse jäänyttä elämää. Ihmisillähän on Facebookit ja tekstarit. Sähköpostien välityksellä voi netistä poimia monenlaisia sähköisiä kortteja, joilla voi lähestyä ystävää. Mutta eikö mitä. Edelleen me haluamme ilahduttaa läheisiämme postikortein. Se on oikein hyvä asia. Onkin liian helppoa lähettää kerralla kännykästä sata ystävänpäiväviestiä. Tosin niitä ei ainakaan omaan puhelimeeni ole pahemmin tullut. Ei tosin niitä korttejakaan. Mutta uskon tässä pätevän vanhan viisauden: sitä saa mitä tilaa. Vai sopiko tuo nyt siihen, että en itse harrasta korttien lähettelyä, enkä pahemmin tekstailekaan juhlapäivinä. Miksi siis kuvittelisin, että juuri minä saisin vastaanottaa viestien ja korttien tulvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti