Jorzzan jorinoita

Edelleen hyvä ystäväni, maailmanmatkaaja Jorzza ilahdutti blogikirjoituksella, joten olkaapa hyvät: " Kerroin aikaisemmin käsionnettomuudestani, joka hankaloittaa suuresti päivän arkirutiineja. Nuorempana olin innokas tikanheittäjä. Jos ranteeni olisi murtunut parhaaseen tikanheittoaikaan taannoin harrastuksen ollessa kiivaimmillaan, olisin vastaavan onnettomuuden sattuessa tiennyt itkeäkö vai nauraa. Itkeä. Tikanheittäjä pyrkii yleensä parhaaseen mahdolliseen tulokseen 5 metrin heittomatkalta. Neljästä ja puolesta metristä tikka osuu maaliinsa huomattavasti helpommin ja siksi useimmilla sunnuntaiheittäjillä on hiukan salaa lyhennetty matka, niin minullakin, vaikka aikanaan luinkin itseni lähes ammattilaiseksi ja voitin lähes kaikki ikätoverini tikanheittokisoissa. Tikanheitossa pyrin heittämään kaikki viisi tikkaa kymppiin, mutta tässä en koskaan onnistunut. Olin kuin mummo rahapelin lumossa Prisman eteisessä. Ehkä seuraava heittokierros antaa täysosuman. Mutta kun ei niin ei. Jossakin vaiheessa käteni väsyi ja alkoi tulla harhaheittoja. Usein viides tikka viimeistään lipsahti taulun reunaan tai jopa ulkopuolelle. Harmissani marssin taululle uudestaan ja uudestaan kuten mummo eläkerahoineen pelikonsolin ääreen. Syydin tikkoja vihan vimmassa kohti taulua, kunnes illan hämärtyessä sain tarpeekseni ja menin sisälle. Paras tulokseni oli muistaakseni 46.Kerran katselin mummon pelaamista Prisman eteisessä. Kymmenen minuuttia katseltuani touhua huomautin mummelille, että kohta taitaa olla kaikki eläkerahat automaatissa. Tähän hän totesi, että no, sitten myydään mökki. Pelihimo kuin pelihimo, mutta minun tikanheittoni tuli kyllä huomattavasti halvemmaksi kuin mummon, joka syyti eläkerahojaan rahamolokin kitaan kuin viimeistä päivää. Toisaalta kova pelihimoni on ollut hyödyksikin. Nuorena aloittelin pingiksen peluuta ja hävinnyt pelaaja putosi aina laudalta. Sekös sapetti.Pelasin ja harjoittelin niin paljon, että viimein olin pelin kingi, eikä kukaan harrastelija kyennyt enää voittamaan minua. Samoin kävi sulkapallossa ja jopa tenniksessä, vaikka luokkapelaajille oli turha mennä taitojaan näyttämään. Sulkapalloharrastukseni ollessa kiivaimmillaan jouduin hirvionnettomuuteen. Iäkäs mummeli väisti hirveä ja ajautui kaistalleni ja seurauksena oli nokkakolari. Heräsin tajuttomuudesta hetki törmäyksen jälkeen ja huomasin olevani elävien kirjoissa. Molemmat autot menivät lunastukseen, mutta kuin ihmeen kaupalla sekä mummeli että minä olimme lähes naarmuttomia. Mummo valitteli ambulanssissa polveaan ja minulta murtui peukalo. En kyennyt pelaamaan oikealla kädelläni, niinpä aloitin peliharrastuksen parin päivän päästä vasemmalla käädelläni. Seuraavalla viikolla sidoin mailan oikeaan käteen pystyin pelaamaan puoli erää, kunnes kova kipu pakotti minut lopettamaan. Seuraavalla viikolla pystyin pelaamaan kokonaisen erän ja vähitellen olin taas lähes voittamaton, vaikka käteen koski vielä puoli vuotta onnettomuuden jälkeen. Nyt tiimalasin alimmaisen pallon hiljalleen täyttyessä monet kuntoa ja nopeutta vaatineet harrastukset ovat jääneet unholaan. Pelasin kyllä viime talvena Cobacabanalla beachvolleytä brasilialaisten alan miesten kanssa Vovolleyn. pappapelaajien riveissä, mutta vauhti pelissä oli suhteellisen verkkainen ja juomatauot pitkät. Tosin lämpöäkin oli yleensä 30 astetta. Beachvolleytä enemmän minua on kiehtonut viime aikoina petanque eli petankki, jota talvisin pelaamme Thaimaan Pattayalla joka iltapäivä kello puoli neljä. Suomiseuran alaisuudessa toimiva kerho kerää kymmenisen pelaajaa kuulineen Budhanaukiolle Pattayan Jomtienilla kokeilemaan heittotaitojaan jalon ranskalaisen herrasmiespelin ääreen. Monet kunnioitettavan iän saavuttaneet eläköityneet suomipojat ottavat pelin niin tosissaan, että joskus jopa rumat sanat sinkoilevat miesten suusta pyhällä paikalla. Yleensä kuitenkin olo ja elo siellä on rauhaisa ja miellyttävä. Omille ja toisen mokille hymyillään hyväntahtoisesti ja vastustajaa kannustetaan hyviin heittoihin. Väliajalla ja kesken pelinkin jutustellaan päivän kuulumiset, uutiset ja tapahtumat ja päivitellään Suomen EU-politiikkaa. Kaikenkaikkiaan pelistä on muodostunut yhdysside kaukana kotomaasta asustaville lämmöstä nauttiville eläkeukoille, jotka vielä kuusi-seitsemänkymppisinä heittävät pelikuuliaan innokkaina kuin teinipojat kotimaan raitilla 50-60-luvulla.