päivis: Niin kuin joskus on kai tänne kirjoitettu, ostimme osuuden meriveteen Meri-Teijosta. Ajatus oli rantautua tänään Isoholman saarelle, joka on tuon runsaan 600 hehtaarin suuruisen alueen sisällä. Tarkoitus oli muun muassa katsoa, josko jaksaisimme kiertää kävellen koko saaren. Teko jäi ajatukseksi.
Kun olimme jo melko lähellä saarta, mutta vastarannalla, huomasin vedestä pilkottavan kiven kärjen. Varoitin siitä Jormaa, joka käytti perämoottoria, mutta siinä vaiheessa oli jo myöhäistä: veden pinnan alla oli joukko muitakin kiviä ja moottori karahti niihin. En ennättänyt edes pelästyä, kun huomasin että kanootti kallistuu kyljelleen ja minä polskahdin sen mukana veteen. Samoin kävi tietysti Jormalle. Vettä oli karikon kohdalla onneksi niin vähän, että minullakin sitä oli suunnilleen vain vyötärölle asti. Vähän hölmistyneinä seisoimme karikossa ja pungersimme veneen takaisin oikein päin. Jorma tietysti huolehti heti puhelimensa pois märästä taskusta. Minä en ollut niin vikkelä, joten puhelin likosi pinnan alla taskussa muutaman minuutin ja se taitaa nyt olla entinen.
Pääsimme könyämään vettä valuvina takaisin kanoottiin, mutta moottori ei enää käynnistynytkään. Bensan sekaan oli oletettavasti päässyt vettä. Edessä oli hyötyliikunnallinen soutumatka takaisin lähtösatamaan Mathildedahliin.
Jälkeenpäin totesin, että mielummin minä menin nurin ilmatäytteisen kanootin kanssa kuin kymmenmetrisellä Vrijheidillä. Silläkin tuli joskus koettua melkoiset myrskyt ja isojen Tallinnan-laivojen tekemät hyökyaallot. Jos vanha hollantilainen olisi niissä tyrskyissä kaatunut, siitä olisikin ollut leikki kaukana. Tämänpäiväinen lähinnä naurattaa nyt jälkeenpäin, vaikka harmitusta rikkoutuneista härveleistä tietysti aiheutuikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti