Elämää Jokilaaksossa

jormas: Tänään tehtiin töitä. Ei palkka- vaan aivan muita hommia, josta osa tulevan talven varalle. Jokilaakson läpi nimittäin kulkee hiihtolatu ja viime kevään tulvat veivät yhden latusillan mennessään. Vaan eipä hätää,sillä vastarannalle oli ilmestynyt kevään virtojen myötä pitkin Tuusulanjokea oletettavasti laituri, jonka joki siis toi tullessaan. Aikamme olemme odotelleet, josko laiturille tai mikä lie löytyisi omistaja tai käyttäjä. Eipä ole näkynyt eikä löytynyt ja nyt se on myöhäistä, sillä puuhastelimme lauantaipäivän ratoksi mönkijällä tovin jos toisenkin ja teimme laiturista ensi talvea varten Myllykylän Myllyn ylläpitämälle ladulle sillan.

Tähän luonnonuimapaikkaamme aloittaa aurinko paistamisen
 aamulla ja laskee illalla lammen  vastarannan horisonttiin

Ja itsellemekin tietysti, sillä käytämme siltaa osana Jokilampien rannassa pikkuhiljaa valmistuvaa luontopolkuamme. Sen varrella on myös monen todella mukavan uintituokion pieni keitaamme osana hyvinkin luonnonvaraista rantaa. Heinä- tai sinisorsapariskunta on arvatenkin saanut jo kesän toiset poikasensa, jotka rouva Sorsa toi näytille Pikkulammellemme. Pikku piipittäjiä oli ainakin seitsemän kappaletta. Maisemiin on ilmestynyt ilmeisesti vakituiseksi asukkaaksi myös harakkaperhe, joka tuonee tulevaisuudessa elämää Jokilaakson pihapiiriin arvatenkin lisää, sillä harakka on aika veitikka ja kiusantekijä, josta uskon ennen pitkää Niilo-koirankin saavan osansa. Vaikka emme mitenkään erityisesti lintuja tunnekaan, olemme kirjanpidossamme päässeet tänä kesänä jo yli kolmenkymmnenen erilaisen linturodun -lajin tai miksi niitä sanotaankaan. Lampien vesien lämmöt ovat huomattavan verran viime vuotta viileämmät ja onkin harvinaista herkkua, jos vesi on ollut yli 20 astetta. Sitä se ei varsinkaan lähdepohjaisessa Pikkulammessa ole ollut vielä kertaakaan tänä kesänä. Niin pieni ei mainittu lampi kuitenkaan ole, ettemme ole sinnekin saaneet nimetyksi saarta. Nimen olen saattanut mainita aiemminkin, mutta tässä se uudestaan. Rabbitisland.