expr:content='data:blog.isMobile ? "width=device-width,initial-scale=1.0,minimum-scale=1.0,maximum-scale=1.0" : "width=1100"' name='viewport'/> Elämän tähden ry. : Yhdistyselämääni...osa 4

Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 23. marraskuuta 2026

Yhdistyselämääni...osa 4

Mutta oli Kuiville Pyrkivien Tuki minulle muutenkin tärkeä, sillä ehdotuksestani se liitti säntöihin maininnan kristillisyydestä ja liittyi jäseneksi Sininauhaliittoon. Josta se myöhemmin erosi ja liittyi takaisin sekä erosi taas. Sen edustajana ja tuppisuuna istuin kuitenkin Sininauhaliiton vuosikokouksessa ja ihmettelin mikseivät muut huomaa erinomaisuuttani ja,ehdota minua hallituksen jäseneksi. Silloin vasta harjoittelin äänen avauksia selvinpäin julkisesti parkaisemalla pelihallissa Bingo! numeron sattuessa kohdalle.

Mutta sieltä takarivin taavista minusta kasvoi elämöijä ja opin pitämään ääntä itsestäni sekä minulle tärkeistä asioista. Minusta, entisestä juoposta tuli  sekä Sininauhaliiton ja ‐säätiön puheenjohtaja ja myöhemmin Sininauha Oy:n ja Sininauhasäätiön toimitusjohtaja. Uravalinta oli luonteva, sillä vain viinasta tiesin riittävästi työksi asti. Nyt, paljon yli 40 vuoden jälkeen tiedän jotain myös raittiudesta, johon hyvä alku oli päihteettömyys.

Kun sain sydäninfarktin Vantaan Ikeassa oli elämä ohuen elämänlangan varassa ja käsitin, että jos en hyppää nyt oravanpyörästä, kuljen isäni jälkiä, joka toivoi Kiljavan sairaalan kuolinvuoteella "toisenlaisia eläkepäiviä", vaikka toki hän ehti niistäkin aikansa nauttimaan. Työnantajani päästi minut viideksi vuodeksi opettelemaan leppoistamista. Sen  ajan olin tyhjänpanttina Sininauhasäätiön käytävillä, sillä sain tehdä mitä halusin niin kauan kuin kukaan ei nähnyt siinä mitään järkeä. Ja kun näki, jossai kokoontui selkäno takana uuden pomon työryhmä, joka vei visoini. Jorma oli työnsä tehnyt, mutta menemään ei minua voinut kukaan laittaa työnantajani päätöksen vuoksi, joten sain olla 6 viikkoa töissä ja saman ajan muilla mailla puoli vuosikymmentä.

En tiedä johtuiko se jälkeeni jättämästä soiniallergiasta vai jostain muusta, mutta siinä meni yksi suurimmista eläkeiän visioistani. Sillä olimme saaneet siipiemme suojaan Vaihtoehtoisen ammattikoulutusjärjestelmä Sovinto ry:n, jonka Roihupellon hallissa oli tarkoituksena toteuttaa kaikkien aikojen asunnottomuusohjelma ja tehdä merikonteista koteja kodittomille. Vihdin Selkissä Uuden kasvun yhdistys ry:n entisissä Makrotalojen hallissa saimme valmiiksi kaksi koekotia, joista suuremmasta tuli 50 m² Päiviksen ja minun koti Jokilaaksoon.

Mainitsemaani viiden vuoden työeläkeyhtiö Ilmarisen ja Sininauhan kustantamaan tarpeettomana, hyödyttämänä ja tyhjänpantina olemisen "oppisopumuskoulutukseen" kuului 5-6 kuukauden matka Koti Katulapselle ry:n Kolumbian lastenkoteihin Bogotassa ja Sasaiman kylässä. Lapset pomppivat iltaisin suuressa salissa vuoteeni ympärillä kelpokokoisen vatsani päällä ja olivat aamulla mittaamassa parijonossa käsivarsiaan olisiko heidän ihonsa tullut yhtä vaaleaksi kuin omani. Silloin käsitin omakohtaisen kokemuksen kautta, että aina ei tarvitse tehdä mitään ollakseen tarpeellinen tai joillekin ainakin tärkeä.


Ei kommentteja: