Jonkun kerran tai ainakin kerran vuodessa osallistun thaimaalaisissa temppeleissä tarjottavan ilmaisen ruuan syöminkeihin. Tuntuu, että silloin paikalla ovat lähes kaikki seudun ihmiset ja moni paikka on kiinni. Eilen se sattui Suomen kirkon seurakuntavaalien äänestyspäivään, joissa ei voi ulkomailta käsin äänestää. Aamulla vilkaisin tuloksia ja huomasin, että ainakin varapäättäjäksi saattoi päästä parilla äänellä. Itse olinkin äänestämisen ja mahdollisten kirkkokahvien sijaan syömässä muun väen kanssa temppelin ruokaa. Sitä popsiessa innostuin ottamaan netin avulla selvää mistä kokonaisuudessa on kysymys, sillä moista ruokaherkkua ei kotimaani kirkko tarjoa edes verotusoikeuksineen, vaikka minäkin maksan kirkollisveroa noin 370 euroa vuodessa.
Temppeleiden syötävää kutsutaan nimellä Rong Than (โรงทาน, kirjaimellisesti "antamisen halli" tai hyväntekeväisyyskeittiö). Ruoka ei ole temppelin kassasta maksettua, vaan sen tarjoavat ja rahoittavat lähes aina tavalliset seurakuntalaiset, paikalliset yrittäjät, perheet tai ystäväporukat omasta pussistaan. Kuka tahansa voi ilmoittautua temppelille pystyttämään oman ruokakojun. Usein kyseessä on jokin merkkipäivä – esimerkiksi syntymäpäivä, läheisen muistopäivä, häät tai vaikkapa lottovoitto – jonka kunniaksi halutaan tehdä hyvää. Esimerkiksi nuudelikoju- tai juomakauppiaat tuovat usein omat kärrynsä temppelin pihalle ja jakavat annoksia ilmaiseksi mainos- ja hyväntekeväisyysmielessä. Joskus taas varakkaampi lahjoittaja palkkaa katukeittiöyrittäjän valmistamaan vaikkapa 200 annosta riisiä ja currya temppeliväelle. Tai naapurustot, kyläyhdistykset tai työpaikkojen tiimit keräävät keskuudestaan kolehdin, ostavat raaka-aineet ja tulevat yhdessä kokkaamaan ja jakamaan ruokaa.
Hyvän ansaitseminen (Tham Bun, ทำบุญ) ja buddhalaisuudessa ruoan tarjoaminen nälkäisille ja temppelivieraille on yksi arvostetuimmista hyvistä teoista. Uskomuksen mukaan ruoan antaminen varmistaa, ettei antajan tarvitse koskaan nähdä nälkää tai puutetta tässä eikä tulevissa elämissä. Suurten juhlien aikaan temppelille saapuu satoja tai tuhansia ihmisiä. Kun yksityiset ihmiset pystyttävät Rong Than -kojuja, temppelin ei tarvitse käyttää omia varojaan vieraiden ruokkimiseen.
Juuri Kathina-aikaan lokakuun lopusta marraskuun puoliväliin, sadekauden vetäytymisen jälkeen, vietetään Thot Kathin -juhlia, jolloin munkkien kaapuja lahjoitetaan temppeleille. Eilen sunnuntaina oli tyypillinen Kathin-juhlapäivä, jolloin temppeleiden pihat täyttyvät vapaaehtoisten pystyttämistä ruokakojuista. Rong Than -ruoka on tarkoitettu ihan kaikille varallisuuteen, asemaan tai kansallisuuteen katsomatta – itse asiassa mitä useampi ihminen ruokaa syö ja siitä ilahtuu, sitä suurempi hyvä teko se tarjoajalle on.Thaimaan temppeleillä ei ole minkäänlaista verotusoikeutta kuten Suomen evankelis-luterilaisella tai ortodoksisella kirkolla. Valtion tuki on sekin hyvin rajallista ja kohdennettua, joten yli 40 000 temppelin arki pyörii lähes kokonaan lahjoitusten varassa. Kukaan thaimaalainen ei myöskään maksa "kirkollisveroa". Kaikki tuki temppeleille on täysin vapaaehtoista, ja suorat lahjoitukset ovat pääasiallinen tulonlähde, kun seurakuntalaiset antavat rahaa myös suoraan temppelin lahjoituslaatikoihin. Esimerkiksi sähkölaskujen, kattokorjausten tai rakennushankkeiden tukemiseen, ostavat kukkia, suitsukkeita ja kultalehtiä temppelialueelta tai osallistuvat suuriin vuosittaisiin rahankeräysjuhliin (Thot Kathin ja Thot Pha Pa). Vaikka verotusoikeutta ei ole, Thaimaan valtio ei ole täysin sivussa – kuningas on perustuslain mukaan buddhalaisuuden suojelija, ja maassa toimii valtion budjetista rahoitettava kansallinen buddhalaisuusvirasto. Valtio maksaa esimerkiksi pientä kuukausittaista "virkapalkkaa" (nitayaphat) korkea-arvoisimmille ja hallinnollisissa tehtävissä toimiville munkeille sekä apoteille, kuninkaallisten temppeleiden (Wat Luang) ylläpito- ja restaurointikuluja sekä avustuksia munkkien koulutukseen ja temppelikouluihin.
Monilla vanhoilla temppeleillä on lahjoituksina saatua maata, jota ne vuokraavat esimerkiksi kaupoille, kouluille tai viljelijöille, ja nämä vuokratulot auttavat kattamaan juoksevia kuluja. Tavallisen kylätemppelin (Wat Rat) kohdalla valtion tuki on kuitenkin murto-osa kuluista. Ilman kyläläisten päivittäistä ruokahuoltoa (binthabat), sähkölaskulahjoituksia ja Rong Than -tyyppistä talkoohenkeä, temppeli ei yksinkertaisesti pystyisi toimimaan. Thaimaan temppelien rahankäyttö ja munkkien suhde rahaan on kiehtova yhdistelmä tuhansia vuosia vanhoja luostarisääntöjä ja aivan tuoreita, tiukentuneita valtion määräyksiä. Koska temppeleihin virtaa lahjoituksina valtavia summia (koko maassa arviolta yli 50 miljardia bahtia vuodessa), varojen hallinta on noussut Thaimaassa kuumaksi puheenaiheeksi.Munkeilla on myös omat sääntönsä ja rahaan ei saisi edes koskea. Buddhalaisen luostarikurin (Vinaya) mukaan täysivaltainen munkki (bhikkhu) ei saa ottaa vastaan, säilyttää tai käsitellä rahaa. Perinteisissä ja tiukemmissa metsätemppeleissä (Wat Pa) tätä noudatetaan kirjaimellisesti. Jos lahjoittaja haluaa antaa rahaa munkin tarpeisiin ja esimerkiksi lääkkeisiin tai matkalippuihin, raha annetaan temppelin nimeämälle maallikkoavustajalle (kappiyakaraka), joka pitää kirjaa ja ostaa tarvittavat asiat munkin puolesta. Kaupunkitemppeleissä monilla munkeilla on kuitenkin nykyään omia pankkitilejä ja käteistä arjen kuluihin, vaikka apotit eivät saakaan käyttää temppelin varoja omiin henkilökohtaisiin menoihinsa.
Lain silmissä jokainen rekisteröity temppeli (Wat) on itsenäinen oikeushenkilö, ja apotti (Chao Awat) toimii sen virallisena edustajana. Väärinkäytösten estämiseksi Korkeimman Sangha-neuvoston ja Thaimaan kansallisen buddhalaisuusviraston (NOB) sääntöjä on kiristetty merkittävästi vuosina 2025–2026. Uusien määräysten mukaan kaikki yleisön lahjoitukset – mukaan lukien Kathin- ja Pha Pa -juhlien tuotot – on talletettava suoraan temppelin omalle viralliselle pankkitilille. Tili ei saa olla kenenkään yksityishenkilön tai yksittäisen munkin nimissä. Tilin käyttöoikeus on oltava vähintään kolmella nimetyllä henkilöllä (yleensä apotti ja kaksi luotettua maallikkovarainhoitajaa, Waiyawachakon). Rahojen nostamiseen vaaditaan aina vähintään kahden henkilön allekirjoitus, joista yhden on oltava apotti. Jokaisen temppelin on toimitettava virallinen raportti tuloistaan, menoistaan ja tilisaldoistaan maakunnan buddhalaisuusvirastolle vuosittain tammikuun 20. päivään mennessä. Monissa temppeleissä on nykyään myös QR-koodeja, joiden kautta lahjoitus menee suoraan temppelin tilille ja tieto välittyy automaattisesti veroviranomaiselle, sillä thaimaalaiset saavat temppelilahjoituksista verovähennyksen.
Vaikka suurin osa temppeleistä hoitaa asiansa moitteettomasti ja käyttää rahat kouluihin, vanhustenhoitoon ja rakennusten ylläpitoon, maassa on paljastunut viime vuosina muutamia suuria kavallustapauksia, joissa yksittäiset apotit ovat siirtäneet kymmeniä miljoonia bahteja omiin tarkoituksiinsa. Lisäksi perinteisissä kylätemppeleissä kirjanpito on ollut usein ruutuvihkopohjaista, eikä käteislahjoitusten määrää ole pystytty tarkasti valvomaan. Uusilla pankkitili- ja tarkastussäännöillä pyritään suojelemaan sekä lahjoittajien luottamusta että rehellisten munkkien mainetta.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti